Piru (keskeyttäen):
"Ja aistipunakukkaseen ne rihmat kaikki johtavat ja miehen sekä naisenkin ne siihen solmivat pois satimesta Jehovan…"
Perkele:
"Niin solmivat… On rihmat oivat Raalalla, Kas niistä ihmis-unelmat elämän johtolangoiksi punoa kelpaa jo. Vaan kuinka työnne sitten käy, siks' että valmis unelma verkoksi kutoutuu, johonka kaikki sotkeutuu, mit' yrittääkään mies? Saa Raala itse kertoa!"
Taikalampien saaret hohtivat kukkina… Niiden kalliot olivat päivänpaistetta. Himottaret istuivat kallioilla, kukkivien puiden alla, sävelien seassa. He solmivat onnenseppeleitä utukukista ja puhalsivat ne sumuina ihmisten tavoteltaviksi.
Hurmaavan kaunis Raala tanssitti koko loistavan enkelijoukkonsa Perkeleen eteen. Enkelijoukko alkoi tanssia henkimaailman ihaninta tanssia. Se kuvaili sillä unelmarihmojen kehruuta… vyyhteämistä… kehimistä… kankaalle luomista… kerimistä. Yli ihanan luolan hulmahtelivat tuhansien enkelien utupukujen liepeet, kauniit vartalot ja hajanaisten tukkien lumoavat, loistavat varjot… Raala itse saneli joukon edessä runon, ja keinuva enkeliparvi teki kussakin säkeessä käsketyn liikkeen, keinuen ja pyörien.
Raala (ottaa itsekin kuvaavat tanssi-askeleet):
"Valmiiksi rukit laittakaa!"
Luolassa alkoi kuulua salaperäinen soitto… Enkelit muodostivat rukkeja, jälittelivät tanssikuvioita.
Loistava tanssi alkoi… Nuoruus, sulo ja sävelet sekaantuivat yhdeksi armaaksi unennäöksi.