Kaunis enkelijoukko keinui punavalossa, kuin savu sumussa, kauniit hekkuman jumalat rakkauden savuissa. Perkele säteili kilpaa kruununsa kanssa ja puhui Iirannolle:
— "Sinä täytit tehtäväsi hyvin… Palkaksi saat uuden luottamukseni… Harhaman teos kyllä nyt menee itsestäänkin, vaikka hänelle itsellensä mitä tapahtuisi… Se tulee julkaistuksi yksin jo sen ihanuuden voimallakin… Nyt hänen täytyy vielä lyödä kainin-isku, että ero Jehovasta olisi sitä täydellisempi… Sinä Iiranto saat tehtäväksesi laittaa niin, että Jehova katsoo lempeämmin Aabelin puoleen… Valitse itse Aabel, mutta anna Jehovan katsoa siihen lempeämmin sillä samalla naisella, joka on Harhaman uhrisavuna… Sillä silloin se koskee Harhamaan niin kipeästi, että hän ei voi olla kainin-iskua antamatta…"
— "Sinun käskyjesi täyttäminen on minun iloni", — vannoi Iiranto.
Perkeleen silmistä salamoi ylpeys ja voima. Hän puhui enkeleillensä:
— "Voittoni kunniaksi ja omaksi palkinnoksenne saatte viettää lemmen juhlan… Kaikki vietit pääskööt valloillensa ja hekkuman hetteet auvetkoot! Lempikää tanssien!"
Pauhuna kulki silloin ihastus punapallon halki. Jättiläiskäärmeet soittivat ja enkelit veisasivat Perkeleelle kiitosta. Ja sitten alkoi lemmen ja viettien juhla. Perkeleen enkelit lempivät ja kuhertelivat kauniisti, kuin kukat kedolla, nauttivat tanssissa ja suuteloissa toistensa lemmestä… riutuivat niihin kokonansa… upposivat nautinnon utumeriin.
Lemmen ja nautinnon tanssi alkoi. Siivelliset tuliset jättiläiskäärmeet soittivat herkullisimpia säveliä. Enkelit itse lauloivat ja tanssivat laulun sävelien mukaan, tehden sanoja vastaavat teot. Koko punapallo oli lumetta ja lempeä ja varjoa ja hekkumaa, viettien kuhertelua ja karkeloa.
Enkelijoukko lauloi:
"Nyt, soitto, soi! On saatu suuri voitto, sen kunniaksi lempi kukkikoon! Ja laulun sekä soiton sävel hellä saa viedä kauniin kaiun karkeloon! Saa tanssi alkaa: Sievä silmän-isku kutsuksi valitulle heittäkää! Kas niin!… Vaan neito siihen silmäniskuun kauniilla arkailulla vastatkoon! Niin, aivan niin… Se miestä kiihottaa. Rohkeemmin mies!… Saa neito nyt jo hieman kainosti alta armaan silmänluomen armasta kutsujansa katsahtaa… Hyvästi tehty… Neidon sievän käden nyt mies jo rohkaistuna siepatkoon!… Kas niin… Hymähdys arka, kainoksuva, mi neidon huuloselta karkuun pääsi ei mennyt toki ohi miehen suun, vaan sievästi, kuin linnunpoika onnen se etsi orren… Nyt jo pyörikää, voittomme kunniaksi tanssikaa!… Kauniisti vaan… Kas niin!… Kas niin!"
Enkelit tanssivat lumoavaa tanssia… käsi kosketti kättä… silmäys sydäntä… neidon naurahdus olemuksen armaimpia… Jättiläiskäärmeet kiemurtelivat korkeudessa, tehden kauniita kuvioita… Armaimmat soitot soivat. Sulous ui sävelmeressä, enkelien utupuvut häilähtelivät himmeässä punavalossa. Perkeleen ympärillä säteili veripunainen hohde. Tanssi jatkui soiton ja laulun tahdissa. Jokaista sanaa ja säettä seurasi vastaava liike, kiemahdus, tai hymy. Lumoava tanssijajoukko lauloi: