"Taas punokaa!
Nyt pyörikää!…
Hametta hieman nostakaa!…
Enemmän rihmaa lappakaa, aarteista ruusuhamosen, miss' yhtyy unelmien tie, miss' alkaa se ja loppuu… kerillä lemmenrihmojen perillä hemmenpaulojen."
Perkele (tyytyväisenä):
"On aines oiva, totta vie!
Myös rihma oiva lie!"
Raala:
"Taas keinukaa ja pyörikää!
Lujaksi rihma punokaa!…
On lanka valmis jo.
Seis! Huoatkaa!…
Taas alkaa uusi työ:
Nyt viipsinpuina häilykää!"