Harhama.'
Oli yö.
Kylmä, ilkeä räntäsade oli alkanut. Tie lätisi jalan alla. Harhama seisoi rautatievaunun sillalla, kun kaksi hänelle tuntematonta, Pietarissa asuvaa suomalaista miestä kohtasivat siinä toisensa, tervehtivät ja alkoivat puhella:
— "No, Raiviohan se on! Mistä sinä nyt matkustat?" — kysyi ensimäinen.
— "Kah! Leinola! Terveeksi… Narvasta olen matkalla", — oli
Raivion vastaus.
— "Vai Narvasta."
— "Narvasta tulen, Narvasta", — jatkoi Raivio vakuutustansa, sikari hampaissa.
— "Kah, Narvasta, niin Narvasta!… Ja minä olen Narvaan menossa… Ketä sinä nyt muuten siellä Narvassa tapasit?" — kyseli Leinola edelleen.
— "No eipä siellä ketään… Rouva Esempio siellä näkyi puuhailevan, kuuluu asuksivan Velikodushofin 'Luostari'-huvilassa. Pitkästä ajasta taas sattui… Se näyttelijätär, entinen Riuttalan Helga… Vai Narvaan sinä oot matkalla…"
— "Narvaan… Narvaan oon matkalla… Vai Narvassa Riuttalan Helga puuhailee", — jatkoi Leinola.