Munkki Pietari huokasi ja lausui surullisena:
— "Hänestä tuoksuaa kalmanhaju…"
Anna Pawlowna kirkaisi hiljaa. Syntyi taas äänettömyys. Munkki
Pietari luki toisia kirjeitä ja lausui surullisena:
— "Niissä on jotain ikivanhaa, homehtunutta… Hänestä haisee Perkeleen henki… Hän on nähtävästi asunut ikänsä ihmishengen haudassa, kuin ruumistoukka…"
— "Oi Herra Jumala!" — parkaisi Anna Pawlowna ja alkoi itkeä.
Munkki Pietari rauhotteli häntä puhellen:
— "Älä hätäile hänen tähtensä, sisar. Hän on puhdistavan elävän Jumalan käsissä… Hän on kenties tuleva aseeksi Hänen käteensä, jos se on Hänen tahtonsa…"
— "Te uskotte niin?" — hätäili Anna Pawlowna kysyvästi. Munkki
Pietari vastasi vakuuttavasti:
— "Jumalan tiet ovat tutkimattomat, mutta kaikki on ase Hänen kädessänsä…"
Anna Pawlowna rauhottui, kokosi kirjeet ja puheli:
— "Hän on minut aivan vannottanut, että en saa hänen kirjeistänsä koskaan kenellekään puhua. Siinäkin on jo jotain epäiltävää… Mutta Teidän suhteenne hän itsekin tietysti tekee poikkeuksen…"