Hän viittasi kädellänsä. Nähtäväksi avautui silloin alkuajan monivärinen luonnonkuva. Metsä hohti kypsimmillänsä. Se uhkui elinvoimaa ja kauneutta, kuin vaimoksi puhennut nainen uuden äitiytensä alkua odotellessa, miehellensä hymyillessä. Se seisoi kypsyvät hedelmät helyinä, kukat koristeina ja harsoina väriviheriä. Lintu loisti kukkana joka oksalla ja joka lehdellä kisaili valo varjon keralla.
Puiden suojassa oli Kainin maja. Se oli kuin viheriöistä köynnöksistä palmikoitu, kukilla kylvetty pesä. Majan edustalla oli lammikko, jossa joutsen ui sorsaparven saattelemana laulellen hautovalle emolle. Oikealla puolen kohosi Himalajan ylpeä huippu, valkea lumikruunu päässä, pujottautuen taivaan tumman rajoille. Pensaan juurelta näkyi kätkössä makaava musta käärme, joka viisailla silmillänsä katseli nuorta vaimoa.
Mutta majan edustalla leikkivät Kainin lapset: kaksi poikaa ja kaksi tytärtä… Kainin lempeän vaimon viimesyntynyttänsä soudatellessa. Hän soudatteli ja lauloi:
"Tuuti, tuuti, Kainin lasta! Tuuti onnetonta! Turhaan etsit maailmasta päivää tuskatonta. Miss' on kukka, siellä myöskin kaiho, kuolo päiväs, yöskin sua vaanii, odottaa. Tuuti Kainin lasta, aa! Kuule kuolon kellot soi!
Eikä auringosta, kuusta enää valo varjoton sulle vuoda. Murhapuusta kätkyesi tehty on. Suotta itket, ei se auta: kehtos' on jo ruumislauta. Murhapuulla matkaan lähdet, sillä lepäät, konsa tähdet sulta kuolo sammuttaa."
Kaksi lapsista, poika ja tyttö, katselivat Kainia, joka jousi kädessä pyrki Himalajan huipulle. Toiset kaksi kuuntelivat äitinsä surullista laulua. Äiti laulaa edelleen:
"Kasva, kukka, Jehovalle kasva Kainin lapsi! Jos Hän leppyy rikkojalle, eipä silloin hapsi kutreistasi eikä haitu kuolon viikatteella taitu. Tuuti Kainin lasta, aa!
Tuuti, tuuti! Musta murha isän kumppalina käy! Uhrit… kaikki on nyt turha. Niinkuin varjo, jot' ei näy, kulkee aina vierelläsi suuren Jehovasi käsi. Nuku, Kainin lapsi."
Kehdossa makaava lapsi katseli ihmeissänsä äitiänsä. Äiti tuli yhä surullisemmaksi ja lauloi:
"Katsot ihmeissäsi, rukka. Kuule, miss' on tuskan syy: Elämä on kaunis kukka, jossa vaanii musta kyy. Yhdessä ne: kyy ja kukka vanhempasi, lapsi rukka, harhateille veivät, tuu!"