— "Sinun osasi on tuhoava Jehovan osan. Kain oli sinun osasi ja
Aabel sortui", — vakuuttivat enkelit. Perkele selitti edelleen:
"Ensimäinen pakkoavio on syntynyt minun toimestani. Se oli minun pistoni Jehovan kantapäähän. Sillä on jo Kainin aikana jaettu ihmiskunta uudestaan kahtia: mieheen ja naiseen, jotka toisiansa pettävät vihollisina. Minun aseinani on vuoroon toinen, vuoroon toinen. Vaimosta on mennyt toiseen puoleen ihmiskuntaa perintönä Jehovan henki, mutta Kainista on periytynyt minun henkeni ja" — Perkele alensi äänensä kavalaksi — "naisen pakkoaviossa herännyt petturuus on kulkeva perinnöllisyytenä koko ihmiskunnassa, sekä miehissä että naisissa…"
Enkelit ylistivät taas Perkeleen viisautta ja voimaa. Mutta käärme makasi rauhallisena kiemurana todistaen hänen valtaansa. Perkele kerskui suurena, vallan pilvien hänen ympärillänsä häilyessä:
— "Pelastaessansa naisen, on Jehova pelastanut valtansa turvaksi kantapäänsä heikoimman kohdan… Aviopetturuus on minun viisaudestani syntynyt ja siihen on Jehova kantapäänsä astuva…"
Yhä istui Kain synkkänä ja vaimo vaikeni. Kain katseli leikkiviä lapsiansa. Hän huomasi, että kaksi niistä oli hänen näköisiänsä. Hän otti ne syliinsä ja suuteli niitä palavasti… Vaimo huokasi…
Äänettömyys jatkui. Kain synkkeni ja tunsi jaloissansa mustat sukat.
"Se on Jehovan kirousta", ajatteli hän synkkänä, katsahtaen Himalajan
huipulle, jossa Jehova asui. Hänen silmissänsä leimusi katkera viha.
Perkele ilkkui:
— "Katsokaa, miten puhtaana minun henkeni elää Kainissa. Hän vihaa… Mikä puhdas ja suuri tunne se on!… Jehovan henki, rakkaus, etsii palkintoa… Se tavottelee sen suosiota, jota rakastaa, mutta viha… miten moni on sen valtaamana astunut turmioon, vankeuteen, hirsipuuhun, häpeään!… Kuka niistä, jotka tappavat, toivoo palkkiota?"
— "Sinun henkesi on suurin kaikista", — vakuutti Hiisi.
— "Harhama", — jatkoi Perkele — "kulkee Kainin suuria polkuja. Hän vihaa… Hän valmistautuu ja Jehovan pelastama vaimo on hänet herättänyt minut tuntemaan, huomaamaan minun henkeni suloisuuden. Hän on nyt lyövä kaksi iskua: Kainin-iskun ja sen suuremman: teoksensa…"
Ylistyslaulu pauhasi taas kierrellen ihanan temppelin sadoissa holveissa. Kain oli noussut synkkänä, vihaisena, ottanut aseensa ja lähtenyt kiipeämään Himalajan huipulle, vihollistansa Jehovaa etsimään. Perkele katseli palvelijoinensa hänen nousuansa ja lausui: