Perkeleen katseessa kieppuivat kavaluuden käärmeet, kun hän jatkoi:
— "Harhama on Hiiden myllyssä hiukan pilautanut… mennyt liiaksi kauvas… Hän katselee jo naisen lihaa, kuin puntarilla ostaja… Siinä on vaikeus… Hevos- ja naishuijarissa on vaikea saada kasvamaan musta kukka… Kumpikin katsoo vaan huijattavansa tavaran hampaista niiden ikää ja sitten: antaa mennä! Hän on miesportto… Lisäksi tulee hänen hullu ylpeytensä, jonka tähden häntä on vaikea saada enää eukon pauloihin niin, että siitä voisi puheta musta kukka, joka nostaisi hänet Aabelia vastaan… Tähänkin eukkopaulaan hänet oli saatava hulluuntumaan teoksensa kautta…"
Perkele muutti äänensä matelevaksi käärmeeksi, koko olemuksen kavaluudeksi ja lopetti:
— "Anna siis Jehovan katsoa samalla eukolla uudestaan Aabelin päälle ja entistään lempeämmin!…"
Ukkosen pauhuna räjähti silloin enkelien riemulaulu, jolla he ylistivät Perkeleen kavaluutta. Palavat tulikielet ilmestyivät kruunuksi Perkeleen pään päälle ja hänen ympärillänsä hehkui kipinäkirkas jumaluuden sädekehä. Valtikka tarjoutui hänen käteensä ja hänen ohimoltansa hyväilivät verenväriset tuoksut. Enkelijoukkonsa puoleen kääntyen lausui hän käskevästi:
— "Te kaikki, vartioikaa Harhamaa! Kullatkaa hänelle kaikki Jehovan kielletynpuun hedelmät! Ripustakaa sen oksat täyteen maineenseppeleitä!… Valelkaa murha semmoisella hohteella, että hän näkee miten ihana se on ja suloinen antamaan tyydytystä!"
— "Sinun henkesi on hohtava houkuttelevana elämän jokaisessa omenassa", — vannoivat palvelijat.
Perkeleen vihjauksesta ilmestyivät tuliset seppeleet enkelien päähän. Etäältä kuului hekumallinen soitto. Lihan jäntereet väsyivät… raukesivat… etsivät lepoa… lemmenkukat puhkesivat ja enkelit alkoivat tanssia rakkauden tanssia laulaen:
"Nyt uinahtaa saa riutunut kukassa lemmen hetkisen… Saa huuli huulta maistaa… Nyt kukkainen saa armastaa, värinsä hellät lahjottaa, ja ostaa niillä onnen ja suutelon. Kuin pikkulintu varvukseen saa hempi hemmen ottaa ja väsyneenä uinahtaa sen suudelmiin. Nyt tanssikaa ja suudelkaa… On voitto meidän herran…"
Kaikki nukahti lemmen oksalle. Perkele haihtui ylpeytensä äärettömyydeksi.