— "Siitäkö sinun piti sitten unohtaa ja myydä kaikki… kunniakin?…"
— "Niin… olihan siinä paljon muutakin… Hän puhui sitä ja sitä… Sanoi että hänen tunteensa eivät ole markkinatavaraa… Ja sanoi olevansa niin suuri kirjallisuuden tuntija… Strindberg-tutkija… Mehän luimme paljon yhdessä", — lopetti Esempio, hetken välillä vaiettuansa ja tarkastettuansa Harhamaa.
— "Siis Kreutzer-sonaatti!" — mietti Harhama ja muisti sen majuri Velikodushofin kirjan, jonka hän oli tavannut Narvassa Luostarihuvilan pöydällä. Ja taas ja taas hän käveli. Hän ei kysynyt mitään omalta itseltänsä. Hän ei kysynyt: "onko minussa syytä?" ei kysynyt: "olivatko käteni puhtaat, kun ryhdyin niillä pesemään?" Hän etsi taas elämän käärmettä, maailmaa joka murjoi, majuri Velikodushofia ja kaikkea joka livahti käärmeenä pakoon… Pitkän ajan käveltyänsä istahti hän ja kysyi raskaalla äänellä:
— "Etkö sinä sitte voinut hänen nerostansa ja suuruudestansa ja seurastansa nauttia, laskeutumatta ensin likaan?… Ja liattavaksi", — lisäsi hän nousten vastausta odottamatta istualtaan…
Rouva Esempio oli vaiti. Elämän ratkaisemattomat kysymykset matelivat taas rauhassa mustina matoina. Kysymys, miksi eivät mies ja vaimo voi nauttia toistensa hengistä, ilman aistillisuuden tuoksua, häilähteli sotkeutumana. Kauvan mietittyänsä vastasi rouva Esempio:
— "Olenko minä sitten saastaiseksi tullut, jos minä en tee rikosta hengelläni?"
Harhama alkoi taas laskea elämänkysymystä. Loolja ja moni muu muistui mieleen. Eikä hän voinut yhteenkään kysymykseen vastata muulla, kuin toisella kysymyksellä.
— "Niin, niin!… Missä siinä alkaa lika ja saasta ja missä puhtaus?" — huokasi hän ja kaikki se näytti lialta ja ravalta.
Kaiken sekasorron keskeltä, kaiken raunioista ja liasta nousi vielä hänen elämänsä sisältö: hänen teoksensa. Kaikki maailman tuliset raudat polttivat häntä silloin. Hän tahtoi sen pelastaa vielä, mutta hätäytyi, kun ei tiennyt miten voisi sen tehdä, joutui saamattomaksi, neuvottomaksi ja oli hädissänsä valmis tarttumaan vaikka mihin olenkorteen.
Hän käveli ja värisi ja mietti.