Viimein astui hän epäröiden Neitsyt Maarian kuvan eteen, katseli sitä kuin ihmeissänsä, miettijä ajatteli jotain. Rukoukset, itku ja huokaukset kohisivat ihanan laulun säestäminä ja kyyneleet kilpailivat kirkkaudessa pyhäinkuvien ja jalokivien kanssa…
Yhä mietti rouva Esempio jotain. Viimein osti hän vahakynttilän ja pienen Neitsyt Maarian kuvan. Kuvan hän kätki povellensa ja kynttilän sytytti ja uhrasi, asettaen sen Neitsyt Maarian kuvan eteen palamaan. Hän katseli kynttiläänsä, kuin rukoillen jotain, tai kiittäin jostain… kiittäen ehkä siitä, että miesvainajansa sisaren kanssa oli asia hyvin järjestynyt: tämä ei saanut mitään tietoa. Armiiran perintö oli pelastettu… Siitäkö hän tahtoi kiittää, vai jostain muusta, sitä ei hän itsekään tajunnut… Mielikö hän rukoilla onnea Armiiralle, vai jotakin muuta armoa, ei sitäkään kukaan tiennyt…
Hän polvistui, rukoili sitä mitä toivoi, nousi ylös ja lähti ulos kirkosta.
Mutta vahakynttilä jäi palamaan. Se paloi, haihtui näkymättömäksi ja nousi korkeuteen viemään sinne rouva Esempion rukoukset ja kertomaan siellä, mitä hän toivoi ja rukoili ja mistä hän kiitti ja uhrasi…
* * * * *
Talvinen yö oli taas suistunut päivän jääkylmään kitaan. Nuotiotulien savuja tuskin erotti pakkasen huuteesta. Lyijynvärisen ilman läpi häämötti punertava auringonkehrä.
Vielä viipyi rouva Esempio. Harhama kuleksi taas katuja pitkin, kuin eloton ruumis, tai elävä muumio ja aina johtivat häntä askeleet munkki Pietarin oven eteen. Viimein, ikäänkuin päästäksensä rauhaan, teki hän päätöksensä ja astui sisälle.
Rauhan puolihämärä päivänpaiste hymyili munkki Pietarin kammiossa. Jumalankuvan edessä palavasta lampusta levisi heikko, kelmeä valo ja sen liekki heloitti rauhallisena, kuin pyhä perhonen.
Munkki Pietari istui otsa käteen nojattuna, edessä elämän ja viisauden aarrearkku: raamattu. Hän näytti väsyneeltä. Kasvot olivat hieman laihtuneet, hienontuneet ja niitä peitti rauhan ja jalouden taivaallinen ilme. Hän ei näyttänyt huomaavan Harhaman tuloa. Harhama astui hänen eteensä hieman arkaillen ja tervehti sanoilla:
— "Isä Pietari!"