— "Vaikene!… Minä puhun… Te miesportot! Te maailman turmelijat!… Te olette tehnyt naisesta himojenne kukan. Aistillisuutenne te vertaatte runoudella ja nostatte lihan rakkauden valtaistuimelle. Te johdatte ihmiskuntaa eläimen aistitilaa kohti ja vapauden nimessä johdatte sukuanne himojen orjuuteen, josta eläinkin on vapaa. Hävetkää! Eläinten rakkaus on tuhannesti jalompaa ja puhtaampaa kuin teidän, sillä ne eivät koskaan yhdy himojansa tyydyttämään, vaan täyttämään velvollisuuttansa… Te ilkeät madot! Te kasvatatte naisesta eläimen; ylistelemällä sen lihaa, houkuttelette te sen unohtamaan henkensä kehityksen… Ja sitten te madot, jotka ette jaksa kohota toukkaa ylemmä, kohotatte huoruuskumppaninne, juustopalanne — Jumalaksi… Jaksatko sinä alhaisuutesi käsittää?…"
— "Vaikene!" — keskeytti munkki Pietari, kun Harhama, jonka kasvot olivat tuhanharmaat ja tuskallisiksi vääntyneet, yritti puhua.
— "Minä tahdon puhua", — uhmaili Harhama synkkänä.
— "Vaikene!" — uudisti munkki Pietari. — "Kammioni ja ikäni ja munkkisauvani nimessä käsken minä sinua vaikenemaan. Minä olen lukenut Anna Pawlownalle kirjoittamasi kirjeet ja nähnyt että Jumala on sinulle antanut neron, jota sinä käytät väärin. Sinun hienojen sormiesi päistä vuotavat Perkeleen ytimet paperille… Mutta jos kerran Jumala on sinulle antanut lahjat, on Hän myös pakottava sinut niitä oikein käyttämään. Hän on, jos se on Hänen tahtonsa, pakottava sinut kirjoittamaan Hänen ylistyksensä ihanimmat psalmit…"
— "Hänkö!"— kauhistui Harhama, johon isku sattui, kuin ärsyttävä keihäänpisto. Ja uudestaan ryöppysi hänessä ajatus että hän on ja tahtoo olla Perkele.
— "Hän… Juuri Hän. Jos se on Hänen tahtonsa, niin täytyy sinun kirjoittaa Hänen kunniaksensa vaikka maailman ihanimmat psalmit ja korkeat veisut, vaikkapa Hänen sitä tehdessä täytyisi latoa hartioillesi kaikki maailmat puristamaan sinusta painollansa Hänen ylistyksensä…"
— "Ooo-oh!" — uhitteli Harhama, kuin olisi hänellä ollut Perkeleen valtikka kädessä.
Molemmat miehet seisoivat taas vastatusten, kuin Jehova ja Perkele. Munkki Pietari korotti äänensä, nosti kätensä ja vakuutti: — "Niin totta, kuin Hän ja maailma on olemassa, on Hän sen tekevä, jos se on Hänen tahtonsa… Sinä, portto, olet Hänen istuimellensa korottanut huoruustoverisi maailmankurjuuden ja naisen, mutta Hän on paneva sinun jumalasi sinua sylkemään ja porton kädellä on Hän sinut painava jalkojensa eteen tomuksi."
— "Nähdäänhän!" — yritti Harhama seisten ylpeänä, päättävänä, hurjanrohkeana, silmissä kuumeen tuli. Hän seisoi, kuin olisivat Perkeleen sotajoukot seisseet hänen takanansa valmiina, odottaen vaan hänen vihjaustansa. Munkki Pietarin silmiin katsoen lausui hän vielä uhmaavana:
— "Nähdäänhän!"