— "Vaikene ja kuuntele!" — käski munkki Pietari. "Niinkuin sinun rakkaudeksi korottamasi porttoutesi on kannettu rikkaruohojen höysteeksi, niin on sinun syntisi häpeään joutuva. Askeleesi ovat muuttuvat tulisiksi kiviksi, jotka nousevat ylös pilviksi ja satavat tulisina mukulakivinä hartioillesi kunnes olet tomuna Hänen edessänsä, sillä Hän ei ole luonut sinua jättääksensä sinut harhaan. Hän tahtoo tehdä sinusta ihmisen, niin, sumuna nostaa Hän sinut Itseensä. Hän masentaa sinut maahan ja etsii sinut pitimiinsä vaikkapa minne menisit. Hänen satimestansa et pääse…"
Harhama kuunteli tuomiona jylisevää puhetta kivipatsaana. Voimakas leuka vavahteli hieman suonenvedosta ja laihat kädet olivat nyrkiksi puristetut.
Munkki Pietari kohosi yhä korkeammalle, kirkastui ja suureni. Hänen voimansa paisuivat. Mutta sitä mukaa nousivat taas Harhamankin hengen voimat ja urheina he mittelivät toisiansa kuin kaksi elämästä ja kuolemasta taistelevaa petoa. Harhama tunsi Perkeleen sotajoukkojen yhä lisääntyvän ja odottavan vaan käskyä. Munkki Pietari taas tunsi puhuvansa Jumalan istuimelta. Hän todisti.
— "Hän on sinut kerran lyövä tomuna jalkoihinsa…"
— "Minutko… Ohoh!?" — keskeytti Harhama röyhkeänä, ylpeänä tuntien seisovansa nyt elämänsä korkeimmalla vuorenhuipulla, elävänsä sen suurinta hetkeä.
— "Sinut Hän on masentava, sillä Hän on tuomio. Ei yksikään maailmassa… maailmakaan voi Hänen tuomiotansa kiertää. Jos se poikkeaa pois Hänen säätämältänsä radalta, täytyy sen murskautua, ja sinä olet tomuhitua vähempi maailmaan verraten. Millä voimalla luulet voivasi Hänen luomiansa kiertää…"
— "Perkeleen voimalla… Älkää hämmästykö!… Hänen voimallaan", — raivosi Harhama jonka koko olemus nousi ja laski aallonharjana, josta suitsusi vihan ja ylpeyden savu.
Munkki Pietari kokosi kaikki voimansa, nousi, kuin viimeiselle tuomio-istuimelle, nosti kätensä ylös ja lausui suurena, kiivaana:
— "Perkeleen täytyy Hänen edessänsä maassa madella… Perkeleen täytyy Hänen käskystänsä johtaa sinut niihin tekoihin, jotka valaisevat silmäsi näkemään viheliäisyytesi. Elämäsi on kurja rikosten sarja… Siksi vetosit sinä jo Jeesuksen sanoihin: Älkää tuomitko. Mutta jos minä voin, olen minä tällä Jumalan antamalla sauvalla armotta lyövä alas jokaisen käden, joka nousee Häntä vastaan maailman pahennukseksi. Muuttukoot jumalasi vierinkiviksi, jotka lakkaamatta kierivät kantapäilläsi todistamassa häpeääsi ja ajamassa sinua Hänen luoksensa! Kohotkoot ne ja teoksesi lehdet pilveksi! Muuttukoot ne siellä tulisiksi kiviksi ja satakoot tulisena kivisateena päällesi kunnes nöyrryt ja tunnustat rikoksesi! Osottakoon Hän voimansa ja lyököön sinut tomuksi, koko maailman pilkansormien osoteltavaksi!…"
Munkki Pietari oli hengästynyt ja pysähtyi. Kaikki maailman vuoret tuntuivat painavan Harhamaa, mutta hän seisoi sen taakan alla synkkänä kuin Kain, kylmänä kuin kivipatsas. Sanaakaan sanomatta aikoi hän poistua. Munkki Pietari astui silloin hänen eteensä ja käski: