— "Seis!"
Harhama pysähtyi. Munkki Pietari puhui hiukan lempeämpänä:
— "Sanoit rukoilleesi Perkelettä. Tiedätkö mikä on Perkele?"
Harhama vaikeni. Hänellä oli Perkeleestä sama tieto kuin
Jumalastakin. Munkki Pietari jatkoi:
— "Teitä on maailmassa narreja, jotka Perkelettä ivatessanne laitatte sille sarvia päähän ja lihallistutatte sen. Teitä on toisia narreja, jotka niille sanoille nauratte ja vakuutatte että Perkelettä ei ole. Mutta te molemmat tunnette joka hetki sen voiman, sillä Perkeleen ilmestysmuoto on teissä itsessänne asuva pahuus… Teidän luonteenne alhaisuus ja pahat taipumuksenne ovat Perkeleen olemuksen oleellinen ilmestys ja te kaikki tämän maailman narrit ja naurajat olette paras todistus siitä miten voimallinen se Perkele on. Sadat miljoonat hänen ivailijoitansa marssivat joka päivä maanpäällä juuri hänen enkeliarmeijoinansa, myrkyttämässä ihmis-elämää, nostamassa käden kättä vastaan ja sitomassa onnettomia himojen kahleisiin…"
Kirkonkellojen soitto tulvasi kammioon. Munkki Pietari teki ristinmerkin. Harhama katseli häntä tylsän uhmaavana kivipylväänä. Munkki Pietari jatkoi surullisena:
— "Te ette kykene edes sen vertaa ajattelemaan, että Perkelettä ivaillessanne ivailette oman olemuksenne turmeltuvaa pääosaa, oman henkenne turmeltunutta ydintä te narrit ivaatte; sen sijaan, että käyttäisitte voimanne sen kukistamiseen, laitatte te sille sarvia päähän ja laittelette ruumiillisia muotoja… ja sitä ivaillessanne kulette narrijoukkona sen orjina… Koko elämä todistaa teissä asuvan Perkeleen voimaa: Pahe seuraa paheesta, käsi nousee kättä vastaan ja mies ja nainen tuhoavat toisensa porttoudella. Toiset peittelevät pahettansa ja häpeäänsä pukemalla sen runouden viikunalehtiin, mutta ne lehdet ovat kuivuvia, sillä mainitakseni vaan yhden esimerkin, joka osottaa, että Jumalan siveelliset käskyt ovat järkkymättömiä, mainitsen sen, että eivät mitkään yhteiskunnat ja runoilijat voi järkyttää avioliittoa, sillä he eivät voi muuttaa sitä luonnolakia, joka asettaa yksimiehisyyden äitiyden ehdoksi. Ne uuden ajan profeetat, jotka sitä yrittävät, ovat niitä hulluuden apostoleja, jotka luulevat voivansa muuttaa Jumalan säätämän luonnonlain… sillä eivät kai hekään aikone hävittää ihmiskuntaa yhdessä polvessa hävittämällä naisen äitiyden, polkemalla naisen monimiehisyyteen…"
Munkki Pietari pysähtyi. Pitkän vaiti-olon jälkeen lausui hän taas surullisena:
— "Huomaatko, että Perkelettä rukoillessasi olet kumartanut omaa alhaisuuttasi ja pahoja taipumuksiasi, joista olet niin rikas… Rukoilemattasikin ne taipumukset jo kuulevat sinua…"
Harhama kuunteli tylsän uhmaavana. Kun hän taas kumarsi jäähyväisiksi, astui munkki Pietari hänen eteensä ja lausui lempeämpänä: