— "Mitä taruja?… Satujako?…"
Harhamasta vuoti Jumalan halveksiminen ja viha virtana. Hän vastasi puoli ilkkuen:
— "Niin… satuja… Voitko sinä uskoa, että Jumala on olemassa?…"
Looljan silmät suurenivat. Hän katsoi Harhamaan hämmästyneenä ja lausui:
— "Miten minä voisin olla sitä uskomatta?"
Looljan ääni ja kysymys oli niin viaton ja yksinkertainen, että
Harhama tuskastui. Hän lausui kuin nuhdellaksensa Looljaa:
— "No, miten sinä, Loolja, voit uskoa, kun et tiedä…"
— "Herra Jumala!" — keskeytti Loolja, lisäten:
— "Voivathan ihmiset uskoa sitäkin, että Jumalaa ei ole… Ja onhan se paljon vaikeampaa uskoa…!"
Harhama hämmästyi. Looljan vastaus oli hänelle kuin neulanpisto.
Loolja jatkoi hiukan mietittyänsä: