Hiiden myllyn myllykivet pyörivät. Ihmiset valuivat kivensilmään jauhautuaksensa perkkeiksi, koiraksiksi ja naaraiksi. Näyttämölle ilmautui joku sisaruspari. Se tanssi väliin, väliin hyppi, heittäen itsensä pyöränä ympäriinsä… Jalkaterät häilähtelivät ilmassa, hame solahti alas… sääret paljastuivat polvia myöten… sitä ylemmäkin… Orkesteri soitti… Hyvähuutoja kuului jokunen… Tytöt kumartelivat palkkioksi…
Harhaman kasvoilla näkyi hermostunut, katkera hymy. Hän joi ja mietti:
— "Tännekö on elämä taas minut ajanut… Minähän lähdin Nikitinin kanssa hävittämään tätä myllyä ja nyt minä olen hävittänyt Nikitinin ja itse istun täällä…"
Hän huokasi raskaasti. Hän huuhtoi viinillä katkerat ajatuksensa pois kurkusta.
Kello oli jo yli kahden. Näyttämöllä tanssi tyttö, vyötäisillä vähän hameen tynkää… Tyttö pyörähteli… pyöri varpaansa kärellä… kumartautui maahan… heitteli vartaloansa… Köykäinen hameentypykkä kohosi silloin ympyräksi… Se näytti rumalta peräsulalta…
Harhama puhui rouva Esempiolle miltei rukoillen:
— "Helga! Jos tämä suhde nyt joutuu häpeään ihmisten ja etenkin minun omissa silmissäni, on se minulle kaiken henkinen haaksirikko. Siksi toivon, että siinä teet kaikkesi viedäksesi sen voittoon minun, itseni ja ihmisten edessä… Sinä et tiedäkään, mitä siinä on menossa."
— "Tietysti minä vien… Se oli vaan huumaus", — vastasi rouva
Esempio hymyillen.
Mutta epäilyn kylmä visva alkoi vuotaa Harhaman olemukseen. Eikä ollut maailmassa ainoatakaan ihmistä, jolla olisi ollut pieninkään aavistus hänen taisteluistansa. Yhä voimakkaampana nousi hänessä halveksimisen tunne ja elämän inho. Ilta kului. Orkesteri soitti. Paljassääriset naiset tanssivat. Mutta Harhama ei huomannut enää mitään. Päihtymyskin oli haihtunut. Ei hän huomannut edes ruumiillista heikkouttansa.
Kello löi jo kolme. Näyttämöllä tanssi nuori nainen. Hän oli puettu ruumiinmyötäiseen, ihonväriseen trikooseen. Pehmeät rinnat pullistivat hienoa trikoota… Hartiat hyllyivät… Tukka heilui hajalla, niskasta solmittuna… Hän tanssi verkkoa… verkkoa itsellensä… paulaa muille… ansaa ihmiselämälle…