Ilkeä aistipunakukka alkoi ärsyttää Harhamaa lemullansa. Hän vaikeni.
Rouva Esempio lisäsi:
— "Vaikka kyllä hän sanoi, että kenties hän taas parin kuukauden kuluttua nousee siitä entistä suurempana ja jalompana…"
— "'Jalompana'!" — Harhama itseksensä halveksivasti.
Rouva Esempio jatkoi riisuutumistansa. Silloin Harhama taas huomasi hänen rinnassansa ruskean täplän. Kaikki ennustukset leiskahtivat hänen muistiinsa taika-uskon tulena. Kaatunut kuusi ja kaikki tanssivat hänen edessänsä.
Hänen vihansa ja inhonsa sekottuivat vaahdoksi. Hän alkoi himoita verta… kostoa ja verta. Rouva Esempio näytti hänestä taas samanlaiselta, kuin kerran Valkeassa talossa ja sitä ennen veräjällä.
Hän näki vielä sen täplän ja alkoi miettiä, miten tappaa hänet. Hän unohti jo hetkeksi mustan kukkasen lemunkin. Hän tahtoi kostaa teoksensa puolesta.
Rouva Esempio riisuutui ja yritti puhua jotain. Harhaman kynnet vetäytyivät sormista. Päihtymys selvisi. Verinen vaate heilahteli hänen silmiensä edessä ja tuoksusi huumaavasti.
— "Niin", — yritti rouva Esempio jotain puhua. Se ääni tuntui
Harhamasta ilkeältä räkätykseltä. Hän tiuskasi:
— "Mitä niin?"
— "Niin, kun se levitteli vielä rikkauksiansa. Hotellissakin kaateli likööripulloja lattialle lätäköiksi…"