Aamu valkeni. Akkunasta tunki sisälle auringon valoa. Se näytti elämänportolta, jonka hartioilla oli narrinkaapuna hänen elämänsä kaikkine tiukuinensa. Kaikki maailman pilkankellot soivat ja elämänportto tanssi helmojansa heilautellen.
Harhama nauroi entistä katkerammin:
— "Hah… hah… hah… haa!"
Ja silloin hän muisti että Magda oli juuri niin nauranut ja alkoi jälitellä sitä pitemmältä.
Mutta elämä tanssi edelleen. Kirjeenkantaja toi seuraavan kirjeen:
'Hyvä veli!
Olemme aivan epätoivossa. Se nainen, jonka tiedät, on vaatinut sinut vangittavaksi. Se olisi puolueemme suurin häpeä ja vahinko. Toivon että teet kaikkesi, että asia tukahtuu hiljaisuuteen.
Veljeydellä
N. N.'
Koko maailma musteni Harhaman silmissä. Teos ja koko elämä hävisi. Hän tunsi ainoastaan tarvaalaisen jalkapuun nilkkojansa puristavan ja hankaavan ne verille. Hän purskahti kamalaan nauruun ja lausui: