Harhama nautti, kun kuuli teoksensa jumalasta puhuttavan alhaista…
Hänestä tulvasi luonteensa alhaiset puolet näkyviin. Puhuja jatkoi:
— "Jossain rettelöissä sillä oli ollut eräs Ahava asiamiehenä. Kun se menetti asian, oli Esempio pyytänyt entistä hentustelijaansa Korpelaa panemaan Ahavan syytteeseen… Korpela oli vastannut: 'Ei korppi toisen korpin silmää puhkaise'."
Harhama unohti jo häpeänsä ja nautti kun näki rouva Esempion alhaiseksi maalattuna. Toinen tarvaalainen jatkoi:
— "Harhamalla se on tietysti häpäisyttänyt Korpelaa… Se käräjöi kaikkien miestensä kanssa…"
Harhaman ilo oli niin suuri, että hän unohti kipunsa. Hän ei kysellyt edes oliko äskeisissä puheissa perää. Hän nautti, kunnes puhujat alkoivat puhua hänestä, hänen haisevista jälistänsä, joita miehet tiesivät viljalti. Toinen niistä lausui muun muassa:
— "Piru!… Sekö sen Harhaman heittiön viskasikin meidän puolueeseen… Ruoskaa tarvitsisi koko mies…"
Harhama nauroi tylsänä. Hänen avonainen haavansa haisi todellakin.
Toinen miehistä jatkoi:
— "On liannut jo koko maan etelästä pohjoiseen. Hyvä että lopultakin joutuu linnaan… raato! Sehän se on Esempionkin lopullisesti turmellut."
Harhama katsoi puhujan silmiin tylsänä, katkerana ja lakkasi puhetta kuuntelemasta. Puhelu jatkui. Sattumalla pistivät siitä vielä Harhaman korviin rouva Esempiota tarkottavat sanat:
— "Se on erästä neitiä, Anttilaa, neuvonut käyttämään miestä ja rouva Lahtelalle se on neuvonut, että kun on epäterve ihonväri, niin sen saa puhdistumaan sillä, että synnyttää lapsen."