Molemmat miehet nousivat sanattomina ja lähtivät toiseen vaunuun. Harhama nauroi katkerasti ja katseli omaa elämäänsä: sitä Hiiden myllyn tyttöä, joka nyt tanssi hänen edessänsä hänen elämänsä sen narrinhameena heilahdellessa…
Eräs nuori herrasmies oli kuullut puhelun, toi Harhamalle lasin vettä ja tarjosi sitä ruotsinkieltä puhuen. Hän oli siis viikkiläinen. Harhama katsoi häneen surullisena ja silloin hän puhui ruotsia ensikerran elämässänsä. Hän muisti, miten katkerasti hän oli taistellut viikkiläisiä vastaan keinojakaan valitsematta, ja lausui katkerana:
— "Kiitos! Minä olen ystävyytenne jo edeltäpäin maksanut sillä tavalla, että olisin koira, jos ottaisin palveluksenne vastaan…"
Tarjooja näki hänen kuumeensa ja enempää lupaa odottamatta asetti vesilasin Harhaman palaville huulille. Harhama maistoi sitä ja lausui katkerana:
— "No, nyt on minun alhaisuuteni ja alennukseni täydellinen ja lopullinen…"
Viikkiläinen kohensi hänen pielustansa ja antoi hänelle neuvoja. Juna vihelsi eräälle asemalle tulomerkin ja viikkiläinen poistui hienosti jäähyväisiksi kumartaen. Harhama katseli hänen jälkeensä huulilla kuolon katkera nauru. Sitten alkoi hän miettiä jotain alhaista keinoa millä saada kostetuksi rouva Esempiolle, saada hänet vangituksi itsensä sijasta. Ja samojen alhaisten ajatusten seassa muisteli hän vielä sitä, että hänen on annettava maailmalle — uusi Jumala.
Juna vihelsi Pietarin asemalle tulomerkin. Vaunuun astui pari poliisia, jotka vangitsivat Harhaman.
* * * * *
Pienessä huoneessa virui Harhama oman elämänsä rautaisilla kihloilla kihlaamana. Poliisi vartioi häntä visusti. Haava alkoi mädätä ja sietämätön lihan katku täytti huoneen. Hän oli aivan tylsä. Sattumalta sai hän käsiinsä taskustansa lattialle pudonneen kirjeen, jonka hän oli saanut matkalle lähtiessänsä ja unohtanut taskuunsa lukematta. Korpelan miehet valittivat siinä, että rouva Esempio oli hänen takuullaan lainannut muka hänelle rahoja. Timon tuvan paperit olivat niiden rahojen panttina…
Karvas pala nousi Harhaman kurkkuun. Hän muisteli, kuinka hän oli rakentanut alttaria maailmankurjuudelle ja nyt olivat Timon tuvan paperit pelissä hänen elämänsä tähden. Hänen tähtensä hääräili nyt rouva Esempion lihan ympärillä majuri Velikodushof, hän itse, joukko työttömiä asian-ajajia, poliiseja, nimismiehiä, tuomareita. "Sen joutilaan joukon saavat nyt Korpelan Timot elättää ja tämän inhottavan näytelmän kustantaa", — mietti Harhama.