— "Ketä varten minä sitten oikeastaan peseydyn?"
Ja kun hän huomasi, että hän koristautui halveksimiensa ihmisten edessä, miellyttääksensä niitä, kuten Hiiden myllyn tyttö miestä, tai keikaroiva mies sitä tyttöä, tuprahti hänestä inho. Hän paiskasi työnsä nurkkaan ja ilkamoi:
— "Vai teitä varten minä koristautuisin, te ihmislutikat! Ohoh!… Minä rapaan vielä enemmän itseäni… Minä pakotan rouva Esempion ja Velikodushofin panemaan minut uudestaan rautoihin ja juomaan alhaisuutensa maljan loppuun… Minä saastutan itseni kaikilla paheilla ja loalla ja sitten astun eteenne ja sanon teille, elukoille: Katsokaa kuvaanne, sillä minä olen ihminen, teidän kuvanne!… Ecce homo!… Ja teidän täytyy katsoa minussa omaa kuvaanne ja soittaa sille pilkan kelloja… Teidän täytyy…"
Siitä johtui häneen halu kirjoittaa uusi elämäkertansa, jossa hän aivan ilkkuen maalasi itsensä rapaiseksi, otti hartioillensa kaikkien alhaisempien rikosten vaipat. Hän yritti taas uudestaan, kuvaili tehneensä kaikkia rikoksia, mitä ihminen voi tehdä. Hän tahtoi maalata itsensä alhaisimmaksi heittiöksi, astua semmoisena ihmisten eteen, niiden kuvana, ihmisenä, että voisi silloin kun ne osottavat häntä, lausua: Katsokaa ihmistä, omaa kuvaanne!
Hän jatkoi sitä työtä jo pitkältä, kunnes se taas tympäisi, koska hän huomasi tekevänsä sitä ihmisten tähden. Ne eivät tuntuneet olevan enää hänen ilkkumisensakaan arvoisia.
* * * * *
Elämän rapa virtasi ja siitti elämää ja jokainen sikiävä elämä kantoi povessansa kuoleman itua. Kaikki syntyi kuollaksensa.
Entistä sairaloisempana katseli sitä näytelmää Harhama, nautti joskus siitä, joskus vapisi sen kynsissä. Elämäkertansa epäonnistuneen kirjoittamis-yrityksen johdosta tuli hän sivumennen tutkineeksi omaa itseänsä. Silloin oli hän huomaavinansa, että hänessä on kaksi luontoa ja kaksi ihmistä: alhainen ja jalo. — "Minä olen siis kaksineuvoinen", — ilkamoi hän sen huomattuansa ja alkoi sairaloisesti sitä asiaa tutkia.
Ja mitä enemmän hän sitä asiaa ajatteli, sitä varmemmaksi hän tuli siitä, että hänessä todellakin on kaksi ihmistä. Hänessä alkoivat kehittyä uudet luulosairaudet. Ja silloin hänestä aina ryöppysi halu tukahduttaa itsessänsä jalo ihminen, kuristaa se kuoliaaksi ja olla alhainen, että ihmiset näkisivät hänessä muka oman kuvansa, ihmisen ja voisivat osottaa sormellansa ja sanoa:
— "Ecce homo!"