Viha ja inho Magdaa kohtaan yltyi. Hän päätti hänet karistaa itsestänsä. Hän mietti keinoa. Alussa hän mietti jotain puhdasta, jaloa, mutta kun sitä ei löytynyt, lausui hän ynseänä:
— "Jaloutta sille ja ihmisille!… Sitäkö ne ymmärtävät!… Leipäpussilla niitä pitää lyödä, tai kolikolla… Alhaisuutta ne vaan ymmärtävät…"
Hän päätti silloin kutsua Magdan luoksensa, katua muka, pyytää anteeksi ja kun hän saapuu antaa kuuden porton ottaa hänet vastaan ja ojentaa hänelle rouva Esempion valokuvan, seppeleen sisään kätkettynä ja oheen liitettynä räikeillä väreillä maalattu kertomus hänen likaisesta elämästänsä rouva Esempion kanssa ja kaikesta hänen elämänsä liasta.
— "Silloin hän toki ymmärtänee minusta karistautua… ruma olento", — uhmaili Harhama.
Oitis kirjoitti hän Magdalle ja valmisti valmiiksi ranskankielisen kertomuksen, jossa maalasi koko elämänsä lian ravalla ja valmistautui pääsemään yhdestä kiusanhengestänsä…
Ja sitä mukaa kehittyi hänessä ihmis-inho ja viha ja niistä johtuva alhaisuudenjano. Joskus hän aivan janosi herjata ihmisiä saadaksensa ne vetämään hänet oikeuteen kunnianloukkauksesta. Hän järkeili:
— "Minä nautin silloin, kun teidän täytyy pesettää kunniaanne minun rapaisilla käsilläni, sillä se osottaa, että te itse olette vielä rapaisemmat…"
Kun hänen alhainen inhonsa ja vihansa joskus kääntyi erityisesti Edelmuthiin ja majuri Velikodushofiin, päätti hän pakottaa ne panemaan hänet linnaan, tai sakotuttamaan häntä ja siten pesetyttämään kunniansa hänen rapaisilla käsillänsä. Hän riemuitsi sitä ajatellessansa:
— "Teidän täytyy astua niin alas, että olette pakotetut likaisen nahkanne pesetyttämään niillä käsillä, jotka te olette tehneet murhapolttajan ja rosvon käsiksi, vaikka minä en ole teille mitään pahaa tehnyt… Minä vannon kaiken elämän kautta, että teidän täytyy se tehdä, te elävistä alhaisimmat… Ja sen naisen täytyy vielä saada kerskata, että hän on ollut suurimman heittiön, varkaan ja konnan vaimona… Hänen itsensä täytyy minusta se tehdä, että hänen alennuksensa olisi täydellinen…"
* * * * *