Loppu suoritettiin kuumeisesti. Helvetinkone vedettiin vireeseen ja Harhama kätki sen varkain pensionaatin huoneeseen, jossa majuri Velikodushof ja rouva Esempio asuivat.
Kun hän palasi huoneeseensa, huomasi hän ja Orlof Tamaran, joka oli puoli-tajuttomana lytistynyt sohvan viereen. Harhama nosti hänet ylös, viedäksensä hänet pois. Tamaran hento vartalo nytkähteli hänen käsissänsä suonenvedoista… Harhama oli kaikelle jääkylmä, tunteeton. Vettä saatuansa Tamara tointui hieman ja nyyhkytti:
— "Eihän se ollut ihan varma… mieheni arveli… hän luuli, että sinua urkitaan… Enkä tiedä… en tiedä onko siinä… onko siinä… onko siinä… vaaraakaan… Odota… odota edes… odota, Harhama-hyvä!… Odota vähän!…"
Vasta nyt juolahti Orlofin ja Harhaman mieleen tutkia asiaa. Mutta kaikki kävi salamannopeasti. Kuoleman yököt häilähtelivät… Sen hapset häilähtelivät… Se irvisteli ilkeästi… Pelipöydällä haisivat ihmisten sisälmykset…
Mutta mieleen muistui, että helvetinkone tuhoisi useita muitakin, sillä se oli voimakas… Syntyi pienoinen hämi ja neuvottomuus… Tamara nyyhkytti:
— "Minä koetan ottaa asiasta mieheltäni tiedon… koetan telefonoida ja sähköttää… ja etsiä hänet…"
Kaikki kalman liinat heilahtelivat… Huoneessa tuntui kuolemanhaju… Oli kuin olisi siellä täällä vetelehtinyt ihmissuolia… Hermot tekivät hetkessä päiväntyön…
Nopeasti sovittiin, että Tamara koettaa päästä yhteyteen miehensä kanssa. Kaikki keinot pantiin liikkeelle yhdessä hetkessä… mietittiin minne on telefonoittava… mistä etsittävä Tamaran miestä… Orlof järjesti puhelimessa, että eräs hänen kasinossa oleva hengenheimolaisensa vartioi majuri Velikodushofia ja Esempiota ja ilmottaa puhelimessa niiden lähdöstä… Harhama kertoi niiden tuntomerkit…
Tamara lähti hapset hajalla… Alkoi odotuksen ja jännityksen hetki… Kaikki hermot vetäytyivät vireeseen… Kuoleman viulut vinkuivat… sen linnut lentelivät… sen pelinappulat: veriset päät, odottivat pöydällä…
Pari minuuttia kului… Se aika tuntui tunnilta… Harhama laski samanlaisia laskuja, kuin oli laskenut Regime'in vaunuja odottaessansa… Alussa hän pelkäsi, että Tamara joko tulee aikanansa, tai tuo rauhottavan tiedon ja siten pääsevät rouva Esempio ja Velikodushof kostoa pakoon… Hän janosi kostoa… Hän laski: