— "Ei Jumala asu kirkoissa, eikä pappien jyväsäkissä…"
Hän pysähtyi ja katseli kuulijoitansa. Ne olivat ihastuneita. Nyt hän rohkeni jo kierrellen sanoa kuka on Jumala. Hän jatkoi:
— "Jumala on kaikkialla siellä missä te teette työtä itsenne, lähimäisenne ja kansanne hyväksi…"
Hän katsahti ymmärtävätkö kuulijat, että hän tarkoitti sanoillansa: Te olette Jumala… Ihminen on Jumala… Hän ei ollut varma, josko ne ymmärsivät, mutta hän näki, että ne voi saada ymmärtämään ja heräämään jumaluutensa tietoisuuteen, sen jumaluuden tietoisuuteen, joka on korkeimpana ainoastaan ihmisessä. Hän jatkoi ajatustansa:
— "Ja te palvelette Jumalaa myös sillä, että vapautatte itsenne ja jälkeläisenne pappien ja muiden vallasta ja semmoisen Jumalan kynsistä, joka tyhjentää teidän jyvähinkalonne, palkkioksi siitä, että vääntää teidän hartianne kumaraisiksi…"
Hänestä tuntui, että kuulijat käsittivät jo vaistomaisesti hänen ajatuksensa, vaikka ei hän sitä selvin sanoin sanonutkaan. Hänestä tuntui, että jumaluus herää jo maailmankurjuudessa itsetietoisuuteensa. Hän lopetti ajatuksensa:
— "Kun sen teette, niin palvelette oikeaa Jumalaa ja oikein… Semmoinen Jumalan palvelus on tuhannesti suuremman arvoinen, kuin itkut ja veisuut ja nyyhkytykset…"
Hän oli saanut sanotuksi kenen palveleminen on oikean Jumalan palvelemista. Hänestä tuntui, että hän oli saanut nyt jo ensikerran, vaikkapa kierrellen, tunnustaa julkisesti jumalansa: maailmankurjuuden jumaluuden. Se oli tapahtunut uuden elämän aatto-illan jälkeisenä päivänä, uuden elämän ensimäisenä päivänä, seuraavana päivänä teoksensa alkamisen jälkeen. Se tuntui hänestä hyvän enteeltä ja silloin avautui hänelle koko elämä kirkkaana virvatulena, jonka liekinpäässä loisti kuolemattomuuden häikäisevä seppele, punoutuen virvavalkean näkymättömästä, hopeanheleästä savusta.
Innostuneena lopetti hän puheensa, laskeutuen henkisesti polvillensa maailmankurjuuden eteen, aivan liehakoiden sitä. Hän jatkoi ylistystään:
— "Te kysytte taas, miten sen kaiken voitte tehdä. Liittykää yhteen, järjestykää ja tarttukaa itse ohjaksiin! Äänioikeudesta on teille hyötyä ainoastaan silloin, kun te sitä käytätte itse ja käytätte taidolla ja yksimielisinä. Jos jättäännytte sokeina toisten johdettavaksi, niin vuotaa tervahautojenne terva edelleenkin toisten tynnyreihin ja viljanne niiden pohjattomiin säkkeihin."