— "Ei mitään vaaraa… ei mitään vaaraa… Epäselvää… epäselvää juttua kaikki…"
Sanattomana riuhtaisi Harhama itsensä Tamaran käsistä, syöksyi majuri Velikodushofin huoneeseen, sieppasi sieltä helvetinkoneen ja kätki sen poveensa…
Kun hän oli päässyt huoneeseensa, kuuli hän askeleita ja rouva
Esempion äänen.
Kaikki kolme huokasivat ja istuivat kauvan, voimattomina sanaakaan lausumaan.
Hiukan toinnuttuansa pyyhki Orlof kylmän hien otsaltansa ja lausui, helvetinkonetta tarkottaen:
— "Se olisi tuhonnut kaksi likeisintäkin taloa perustuksiaan myöten…"
Harhama tuijotti pöytään ja muisteli jotain sekavaa. Hän koetti selittää ilmiannon syytä. Hän ei kysynyt mitään, vaan oli varma, että rouva Esempio ja Velikodushof olivat hänet ilmiantaneet. Hän uskoi sen sokeasti ja nautti siitä ja oitis luuli hän keksineensä syynkin. Hän riemuitsi:
— "Ne himoitsevat Zaikon jättämää perintöä… Varmaankin meni ensimäinen yritys myttyyn, niin koettavat raivata minut pois ennen kun olen saanut rouva Esempion hyväksi tekemäni testamenttimääräyksen kumotuksi…"
Hetken hän istui sanattomana ja katseli käärmettä, joka pyydystää niljaista sammakkoa. Sitten kokosi hän perintöä koskevat paperit ja teki nopeasti asianmukaiset luovutukset, luovuttaen ne Orlofille, käytettäviksi salaisiin tarkotuksiin.
Kun se oli tehty iloitsi hän: