— "Ota oma elämäsi, tai kenen hyvänsä! Minkä eheän kertomuksen sinä niistä saat, jos sinussa on rahtukaan, pieninkään rahtu rehellisyyttä? Laitumella käypä härkä on ainoa, jonka elämä on niin esteettinen ja runollisesti eheä, että siitä voi kirjoittaa taideteoksen… No kuvailekin sitten sitä, jos tahdot onkia mainetta ja samalla olla rehellinen elämää kohtaan… Mutta älä rupea jalkapuussa tekemään silmänkääntäjätemppuja, sillä silloin sinä joudut nauruksi itsesi edessä runomestarien sinulle käsiään taputtaessa… Mutta mitä sinua ne käsientaputukset hyödyttävät?… Turhuutta, elämänhullutusta on kaikki…"
Puhuja väsyi ja hengitti raskaasti. Harhamassa nousi elämän-inho. Kovalewskij puhui hänen mielestänsä, kuin ihmishengen suuriruhtinas, joka häntä ivaten katkoi ihmis-ajatuksen jalkarautoja ja viskoi kappaleet inhoten syrjään. Hän ryhtyi itseänsä puolustamaan selittäen:
— "En minä olekaan ryhtynyt kuvailemaan rakkauden kirjeiden kirjoittelijoita, enkä ryömimään jalkaraudoissa…"
— "Siis yhteiskunnan parantajaksi olet ryhtynyt", — keskeytti Aleksander Vladimirovitsh. Ja vaimollensa, joka toi hänelle lääkkeitä, lausui hän:
— "Mene, Tatjana, lapsien kanssa kävelemään. Virkistytte siellä…
Minä voin hyvin… puhelen tässä Harhaman kanssa…"
Hän viittasi lapset luoksensa, suuteli niitä palavasti, ojensi raukean kätensä vaimollensa jäähyväiseksi, suuteli sen ojennettua kättä ja jatkoi Harhamalle, kun olivat jääneet yksin:
— "Minä tunnen kuoleman lähestyvän ja lähetin ne pois, että eivät ole kärsimässä…"
Sitten katseli hän haaveillen ylös. Harhaman sielu värisi. Hän ryhtyi tarkastamaan kuoleman tuloa sairautensa kaikella kiihkolla. Aleksander Vladimirovitsh alkoi taas puhua:
— "Menemme siihen asiaan: Sinä ryhdyt parantamaan yhteiskuntaa. Minä tiedän kaikki, sillä Zaiko lähti minun luotani itseänsä ampumaan ja kertoi kaikki. Sinä rupeat luomaan sosialistista yhteiskuntaa… Älä polta käsiäsi!… Minä puhun kuoleman edessä ja sinun ystävänäsi ja sanon sinulle, että se yhteiskunta on hirviö ja mahdottomuus. Se vie vähätkin ihmishenget tomuun."
Harhama oli yhtenä korvana ja tarkkaavaisuutena. Puhuja jatkoi: