Syyskuun yö pimeni, kun Harhama kulkiessansa joutui astumaan majuri
Velikodushofin huvilan ohi, jota hän ei tiennyt. Akkuna oli auki.
Kynttilä paloi pöydällä ja majuri itse istui sikaria poltellen.
Ketään muuta ei talossa näkynyt.
Harhama pysähtyi hetkeksi. Majuri lähti juuri ulos ja nyt oli Harhaman sokea päätös valmis: Hän astui avonaisesta ovesta sisälle, veti helvetinkoneen vireeseen ja kätki sen sohvan alle. Sitten katsahti hän nopeasti ympärillensä. Avonaisessa pöytälaatikossa oli paksu tukku viidensadan ruplan seteleitä, majurin tädin rahoja. Harhama otti niistä yhden, mutisten.
— "Minä olen jo valmiiksi istunut linnassa, nyt voin siis sen rangaistuksen edestä varastaa, niin olen täydellinen…"
Hetken kuluttua palasi majuri Velikodushof sisarensa keralla takaisin. Puoliyön aikana lähti hän saattamaan sisartansa asemalle. Kun he olivat päässeet ulos, räjähti huvila sirpaleiksi, haavottaen majurin sisaren. Paikalle saapuneet viranomaiset vangitsivat kahta tuntia myöhemmin Velikodushofin vallankumoukselliseksi epäiltynä, koska hänen asunnossansa oli ollut räjähdys-aineita.
Seuraavan päivän iltapäivällä lähestyi Harhama sitä asemaa, jonka läheisen maaseurakunnan hautausmaahan on Ritva haudattu. Jokin sanomaton tuska ja epätoivo kalvoi häntä. Siihen yhdistyi pelko äsken tehdystä rikoksesta. Hän ei enää käsittänyt mitään selvästi, tunsi vaan pakenevansa.
Rautatien vaunuun astui viimeisellä asemalla Varpalan Rauha kaksoisinensa. Hän oli riutunut, kuihtunut ihmisvarjo. Harhama tunsi hänet ja katseli häntä tylsänä.
Eräälle vaimolle kertoi Rauha olevansa tulossa vanhempiansa hautaamasta. Sen sanottuansa hän itki katkerasti. Outo vaimo kysyi häneltä hetken kuluttua:
— "Joko sinä olet kauvan ollut naimisissa… kun on kaksi lasta?"
Rauha ei vastannut. Hän kuivasi huivin kulmalla silmänsä ja alkoi hoidella lapsiansa. Sata puukkoa tuntui pistävän Harhamaa. Hänelle alkoi selvitä elämänsä sumu ja näkyä jotain kirkasta. Oma syyllisyydentunne tuikahteli jo tulena. Hän vapisi, hätäytyi ja tylsistyi. Juna vihelsi tulomerkin. Harhama otti käsikirjoituksensa ja lähti Ritvan haudalle.
Juna saapui asemalle vähän ennen puoli-yötä. Ilma oli tyyni. Musta pilventönkä kohosi taivaanrannan alta ja sen taustaa vasten katsottuina näyttivät hautaristit aaveilta. Kalmiston kolkko rauha lisäsi syys-yön kaameata väritystä.