Pelottava salama keskeytti raivostuneen puhujan, mutta sitä uhmaavampana jatkoi Harhama:
— "Niin, niin! Sillä rosvoa se on rosvon lapsikin ja varasta varkaan vaimo… Kiroa sinäkin, Ritva, minua… minua… minua yksin, sillä minä sinut elämään kutsuin…"
Hän potkaisi haudan multaa. Siihen haudatut, revityt teoksen alkulehdet nousivat näkyviin. Salamana leimahtivat hänelle uneksimansa maineenseppeleet ja kirjailijamaine. Hän raivostui silloin edelleen ja kirosi:
— "Olkoon kirottu jokainen, joka minua koskaan kirjailijaksi mainitsee ivallakaan!… Muuttukoon jokainen semmoinen kirjailijanimi kiroukseksi, joka syö minua kuin nälkäinen rotta! Muuttukoot kaikki uneksimani kirjailijaseppeleet kiroukseksi, jotka polttavat minua yöt ja päivät! Olkoon koko elämäni omaa kiroustani!"
Koko hautausmaa leimusi salamoista. Jyrinä yltyi. Musta vesipilvi vyöryi likellä maan rajoja ja siitä virtasi vesi, kuin taivaalle nostetusta hetteestä. Luonnon voimat riehuivat kamalina. Harhama seisoi uhmaavana, hurjistuneena, kasvot salamoivaa pilveä kohti ja huusi:
— "Nyt, Jumala, kai Sinä olet olemassa, astu eteeni ja murskaa minut tähän haudalle… Kiroa minut!… Vai etkö voi… Minä en lähde Kainin tavoin Sinua pakoon… Elä luule sitä! Minä astun nyt Sinun eteesi… Sinua vastaan minä astun nyt vastaamaan elämästäni… Lähetä nyt vaan eukko hirttonuorinensa… En minä sinua pakene Kainina… Avaa nyt helvettisi…"
Pilvi repeili ja raoista leimusivat salamat ja jyrinä ei tauonnut hetkeksikään. Taivas oli tulen vallassa. Harhama ojensi molemmat nyrkkinsä pilveä kohti ja huusi:
— "Iske nyt! Iske tuliset raudat näihin käsiin!… Niin, niin…
Iske enemmän!… Vaan joko loppuivat nuolesi… Sinä Piilottelija!…
"Sinä opetutat, että Sinä ohjaat ihmis-elämää… Tällä laillako Sinä sitä ohjaat? Tähänkö Sinä johdat ihmisen? Sinä opetutat, että elämä on kulkua Sinun johdollasi, Sinun kädessäsi, että sillä on siis järjellinen tarkotus… Se on valhe… Kuule, se on törkeä valhe… Ihmis-elämä ei ole kulkua kenenkään johdolla… ei Sinunkaan, Sinä jyrisijä… Ihmis-elämä on joukko harha-askelia…"
Ja ojentaen taas nyrkkinsä salamoivaa pilveä kohti huusi hän pauhun säestämänä: