— "Sen parempi Teille itsellenne!… Te tunnette sitä paremmin
Jumalan armon suloisuuden…"
Ja Looljalle hän lisäsi:
— "Vedän hänet Jumalan ja Hänen poikansa Jeesuksen Kristuksen jalkoihin!"
* * * * *
Kasanin kirkko on rukoilijoita täynnä. Juhlavalaistus lainehtii valomerenä, rukoukset nousevat kohisten kirkon kylmään kiviholviin. Harhama astui sinne aivan huomaamatta, mihin menee. Tylsänä katseli hän ympärillensä. Silloin lähestyi häntä väen seasta mies ja lausui:
— "Tervetuloa, veli Harhama! Elävälle Jumalalle olkoon kiitos tulostasi!"
— "Ah!… Isä Pietari" — mutisi Harhama.
"Sinulle olkoon kiitos
Sinulle kunnia!
Herra, armahda!
Herra, armahda!"
kertasi laulu munkki Pietarin lausumaa kiitosta.
Kirkon perällä, sen alttarin edessä, missä Jeesuksen veistetty ruumis riippuu ristillä, rukoili Anna Pawlowna. Munkki Pietari johti Harhaman sinne, Looljan häntä käsivarresta taluttaessa.