— "Minun täytyy tehdä koko tämä luonto alamaisekseni… Minä olen maailman herra…"
Vuori vavahti sitä ääntä kuullessansa. Se ikäänkuin viskasi huippujansa ylemmä korkeuden kuperaa kattoa kohti… Myrsky nosti siipensä… meri pauhunsa… vallaton ukkonen riehui salamoitansa singotellen ja ikimetsä tohisi huiskauttaen kiusottelevaa ukkosta latvoillansa. Pedot kyyristyivät, kuin itseänsä puolustamaan, ja koko luonto pauhasi yhdestä suusta hämmästyneenä:
— "Sinä maailman herra!…"
Se oli hämmästyksen huudahdus, joka samalla tunnusti ihmisen luonnon herraksi, jumaluuden korkeimmaksi ilmiöksi, jumalasikiön nykykehittymäksi…
Polo jatkoi olemukseltansa rauhallisena vaistomaista jumaluuden tietoisuuttansa:
— "Minun täytyy joko hävitä, tai alistaa luonto… Hävitä minä en voi, siksi täytyy minun tehdä kaikki alamaisekseni…"
Se oli jo jumaluuden vaistomaista tajuntaa. Ihminen toimi jumalana, kuin lapsi, joka valtaa äitinsä rinnat. Ja luonto vaikeni ja kyyristyi hänen eteensä synkkänä… Polo iski aseensa maahan… Se oli ihmisen ensimäinen isku maan herruudesta…
Ja sitten alkoi hän imeä jumalaäitinsä, luonnon rintoja. Hänkin oli vielä jumaluudestansa tiedoton, kuten lapsi… Hän uskoi, että joku muu olisi muka käskenyt hänen "vallita kalat meressä ja taivaan linnut ja karjan ja koko maan"… Mutta hän imi äitinsä rinnoista viisautta… kehittyi satoja tuhansia vuosia… tuli päivä päivältä täydellisemmäksi… järjellisemmäksi… läheni tietoista jumaluuttansa… Hän ryhtyi vangitsemaan luonnon voimia… kohosi niiden rintojen herraksi, joita imi… Hän tajusi jo elämän ja kuoleman… Jumaluus alkoi ripeämmin, henkisesti kehittyä itsetietoista jumaluuttansa kohti, kuten kasvava lapsi varttua mies-ikäänsä päin…
Harhama lopetti työnsä. Hänestä tuntui, kuin olisivat kaikki epäilyn rauhaset vuotaneet tyhjiksi ja koko olemuksen täytti suloinen tunne. Taivaalla näytti hohtavan suuri valo, jouluvalo, joka virtasi Betlehemin tähdistä, Korpelan kukat jakoivat tuoksullansa pyhää savua ja mirhamia ja lintujen laulu soi ihanana enkelilauluna kautta avaruuden, ylistäen jumaluuden voittoa ja kertoen autuuden ikisanomaa:
"Kunnia olkoon korkeuksien jumaluudelle, joka syntyy ihmisissä luomaan niiden poveen rauhaa ja sopua!"