Kaikki kuulijat istuivat hartaina, kuin kirkossa. Harhama tarttui kuumeisesti puolustamaan omaa ajatustansa itsensä edessä. Torvela jatkoi:
— "Voimmeko me menestyä ja elää maan päällä, vaikka olisimme kuinka kiihko-suomalaisia, jos samalla olemme luopuneet Jumalasta ja paheen tietä kulkien hävitämme itsemme?"
— "Kyllä se niin on", — kuului joukosta. Torvela jatkoi:
— "Jos niin teemme, emmekö ole verrattavat mieheen, joka talonsa perintökirjoihin luottaen heittäytyy itse laiskuuteen ja juoppouteen? Voivatko kenellekään talon perintökirjat turvata talon, jos omistaja itse kulkee väärällä polulla?… Voiko kukaan säilyttää talonsa sillä, että hän sitä rakastaa, jos hän itse samalla elämällänsä menettää varansa ja kunniansa ja koko talonsa?"
Harhama myönsi puheessa olevan oikeaa, mutta hän surkutteli Torvelaa, joka ei uskaltanut nousta omille jaloillensa, vaan etsi olemattoman Jumalan tukea. Torvela jatkoi:
— "Näillä seuduin on vielä pysytty oikealla kalliolla ja siksi olemme kestäneet. Näillä seuduin ei ole rikkaita, mutta ei myös köyhiä. Täällä on tyytyväisiä. Kun muualla nykyään mielet ovat katkerat, vallitsee täällä yksimielisyys ja semmoinen innostus, että paikoin on hämmästytty ja kysytty: mistä se johtuu että Korpelan seudut kulkevat muiden edellä? Minä uskon, että kaikki hyvinvointimme johtuu siitä, että ihmisten mieliä hallitsee vielä Kaikkivaltias Jumala näillä hallan mailla."
Iltapäivän säteet kirkastivat puhujan korkeaa otsaa. Tuulahti kirkkoajan rauha. Kuulijat olivat hartaita, katsahtivat kysyvinä Harhamaan ja sitten puhujaan. Harhama mykistyi ja hänen ajatuksensa harhailivat taas jumaluuden sumukysymyksen mailla. Puhuja jatkoi:
— "Minä uskon, että Hänestä virtaa väsyneeseen voima ja masentuneeseen mielenrohkeus…"
Jumala-uskon kukka puhkesi taas nupustansa Harhaman eteen, kuten munkki Pietarin puheista muinoin. Mutta nyt hän katseli sitä ynseänä, oman jumala-aatteensa korkealta temppelinharjalta. Jumaluuden tuoksu tuntui ilmassa. Kuulijat olivat entistä vakavampia. Torvela jatkoi:
— "Kaikki muut elämän perusteet ovat soita, kaikki muut tiet vievät harhaan; Hän yksin on ijankaikkinen kallio, ainoa oikea tie, jota kulkiessa ei joudu eksyksiin, ja johtotähti, jonka rinnalla kaikki ihmis-opit himmenevät."