— "Katsokaa! Jehovan valituimpien joukosta putoavat minun iskuni… Hänen opetuslapsensa jakavat Hänelle minun suudelmani… Kun Hänen opetuslapsensa niin tekevät, niin ihmisten täytyy uskoa… Sillä niitä he eivät voi minun palvelijoikseni epäillä…"
Koko Turhamala hehkui ja välkkyi ja hohti Perkeleelle ylistystä ja enkelit veisasivat:
"Ei kukaan käy mukaan kiertääkseen pirun paulaa. Muu turtuu ja murtuu, vaan sulle kiitosta laulaa kaikkeus. Sä, kirkkaus, oot ainut, joka kestää. Ken voi sun voittos' estää!"
Perkeleen kasvoilla liekehti ylpeys ja suuruuden ilme. Hänen jokainen liikkeensä oli majesteettia, hänen vaippansa hulmahteli valtavaatteena. Hänen katseensa leimusi viisautena ja häntä ympäröi jumalallisen voiman ja vallan tulinen sädekehä. Hän puhui taas enkeleillensä:
— "Kun Jehovan mies, Torvela, on valinnut palvelijani Harhaman tarvaalaisten joukkoon, uskovat häntä ihmiset, kun hän paljastaa Jehovan petoksen… Hänen teoksensa kulkee nyt, kuin siivillä… Hänen edessänsä hohtavat kaikki minun enkelieni valmistamat seppeleet ja kukat ja kuplat… Pieni määrä turhamielisyyttä on tarpeen hänen kunnianhimonsa suolaksi. Sinä Oorali saat tehdä tehtäväsi…"
— "Se on minun iloni ja elämäni", — lupasi Oorali. Perkele jatkoi:
— "Turhamielisyys on yhtä voimakas ase minun kädessäni, kuin kunnianhimo. Suurin osa ihmisistä ei kykene kunniankuplia tavottelemaan, sillä niillä ei ole neroa. Ne jäisivät joutilaiksi ja voisivat laiskuudessansa langeta aikansa kuluksi Jehovaa ajattelemaan… Mutta kun he ovat hengittäneet Ooralini sumua, hankkivat he itsekukin itsellensä pienen epäjumalan: kepin käteensä tai palasen rimpsuja hameensa helmaan ja sille he uhraavat, kuin hottentotti puujumalallensa…"
— "Ja kaunista Jumala ei saa rahatta… Siksi ryömivät he kultamurun perästä ja pyytävät sitä, vaikka varastamalla, että voisivat hankkia Jumalan käteensä", — huomautti Piru.
Perkele lopetti kerskaillen, ylpeillä eleillä:
— "Harhama on langennut minun eteeni polvillensa, Hän on rukoillut minua Lammaskallion kukkulalla, Hän on tunnustanut minun valtani… Hän on ensimäinen, joka on laskeutunut polvillensa minun eteeni ja rukoillut minua…"