— "Ottaisit tuosta puhtaat vaatteet ja menisit jo kylpemään."
Sairas vaimo oli lämmittänyt saunan väsyneelle miehelle. Koeteltu vaimon rakkaus ei väsy. Se kierittelee vuoret pois miehen hartioilta. Kun Juho vielä viivytteli lausui Mari:
— "Juho-rukka! Älä anna mielesi masentua… Aina se Jumala auttaa… Olemmehan me ennenkin eläneet… Minäkin paranen tästä ja olen taas apunasi…"
Juho ei puhunut mitään. Hän nousi elämänvuori hartioilla ja lähti.
Kun Juho oli lähtenyt, huokasi vaimo silmäänsä kuivaten:
— "Juho-rukka!"
Mutta huomenna lukivat he taas yhdessä virsikirjaa, opettivat lapsille aakkosia ja maanantaina lähti Juho reippain mielin uuteen taisteluun. Hän vieritteli vuoret pois elämän polulta. Kohta oli metsä noroa myöten peltona. Vanhimmat lapset tekivät jo kotitöitä sillä aikaa, kun Juho kävi päivätöissä. Rauha-niminen tytär, isän ilo ja silmäterä, äidin armas ja veikkojen lemmikki, hoiti jo akkunalla kukkivaa palsamia, pesi tuvan, sirotteli havut lattialle ja lämmitti saunan lauvantaina. Nuoremmat lähtivät aamuin paimeneen, taittoivat siellä leppäkerttuja ja poimivat marjoja. Pojat laittelivat pajupillejä ja kirjakeppejä, tytöt sitoivat seppeleitä ruiskukista ja koristelivat napinlävet keltaisilla voikukilla. Iltaisin palasivat he kotia seppeleissä ja kukissa, kirjakepit käsissä ja soitellen pajupillejä. Vuoret olivat vieritetyt pois elämänpolulta. Tulevaisuus hymyili väsyneelle raatajalle lempeänä, kuin saunanlämmin. Ja kun sunnuntai-aamu helotti kauniina Hallasuolla, kulki Juho Marin kanssa virsikirja kädessä kirkkoon. Mari lausui silloin:
— "Kyllä se Jumala aina ihmistä auttaa."
Vaan vielä nousi raesade. Susi repi lehmät, halla vei viljan. Talon-omistajan nuorin poika tarvitsi Juhon torpanpellot ja Juho sai taas häätökäskyn. Elämän huolet olivat painaneet jo hartiat kumariksi ja kyntäneet harmaat vaot poskiin. Mari oli kuihtunut. Poski oli harmaa… hiukset harvenneet… silmät sumeat. Riutuva palmikko riippui niskassa köyhyyden kuvana…
— "Taitaa Herra jo hylätä", — lausui silloin Juho masentuneena.
Mutta riutunut vaimo seisoi taas lujana elämäntoverinsa vierellä ja lausui: