— A-aaaa! veti Iivana tapansa mukaan viisaasti, kuten asian ymmärtänyt ja niin jatkui matka. Ropotti siinä etupajulla kökötti, suorittaen samalla kansansa varsinaisia historiallisia, kansallisia tehtäviä, joilla Suomen kansa on erikoisemmin rikastuttanut ihmiskuntaa, s. o. hän tupakoi, syleksi ja pyyhiksi hihalla suutansa. Iivana puolestaan riiputteli jalkojaan takapajulla siellä, antoi rypäleisen pulpukkanenänsä iloisesti punoittaa; ja niin kuljettiin laiskan konin nyhtämänä Iso-Peskiin kylää kohti.
III.
Älyniekka Jussi Ropotti rupeaa Iivanan puhemieheksi, mutta johdattaakin hänet väärään taloon.
Pullon välityksellä oli Iivanasta ja Ropotista tullut jo ennen Iso-Peskiin kylään tuloa hyvät ystävykset. Jopa niin hyvät, että Iivana oli ottanut Ropotin kosiomieheksensä, varsinkin kun Ropotti oli oman maansa tapoja muistellen selittänyt, miten tärkeä on puhemies naima-asiassa. Kun siis kylän lähettyvillä joukko puoli-juopuneita iso-peskiiläisiä vastaantulijoita hanuria rämisyttäen ajaa remusi ohi solvaten Ropottia tshuhnaksi, niin siellä takana jalkojansa riiputtava Iivana antoi niille jo Ropotin puolesta vastaan:
— Entäs sinä itse!… Koiranpoika… Eh sinä!
Ne menivät, remusivat nuo vain, hoilottivat ja hanuria yhä vinguttivat.
Kuin itsekseen harmitteli silloin Iivana siellä selin riippuessaan:
— Tshuhnaksi haukkuu!… Koirankuono…
Ja ihan hän Ropottia tuon solvauksen johdosta hyvitelläkseen kääntyi yli olan sinne taakseen selittämään:
— On kaksi kansaa: on Suomen kansa ja tshuhnan kansa ja … Venäjän kansa on kolmas kansa, mutta… Sinä et ole tshuhna, vaan suomalainen… Oikea suomalainen… Vot!… Ymmärrätkö?… Eh?
— Ka… Tuota… Ruuna… Trpoh! hoki ja nyki Ropotti ruunaansa ja ajatuskykyänsä. Nyt selitti Iivana: