— No mitäpä siitä, jos nenä onkin sillä!… Kellä ei ole nenää ja…
Ja ihan hän, Iivanaa puolustaakseen, luetteli toisten vikoja:
— Jegor Andrejeffilla näet on nenä… Ja minkälainen nenä vielä!…
Iso, ja ihan sininen! Pjotr Petrovitshilla on nenässä kyssä… Ivan
Jegorovitshillä on selässä kyttyrä… Kunpa vain on hyvä mies, niin
Jumala on armollinen ja auttaa!
— Niin… Hän auttaa… Aut-taa! tarttui puhemies Annushkakin ja vahvisti:
— No kuin ei auttaisi!… Jos vain ristityksi elät ja paastot pidät, niin auttaa… Selvällä venäjänkielellä sanon sinulle, jotta aut-taa:
— Aut-taa!
Ja hän lähtikin taas kotiinsa, valmistamaan sulhas-Iivanaa tätä sen oikeaa morsianta varten.
* * * * *
Iivana oli oikeastaan tavallistakin hyvätuulisempi: Mieleinen morsian ja pullokin siihen vaikutti, vaikka hän ei juovuksissa ollut. Pullonsuu vain muutoin törötti taskunsuusta.
Ja yhäti hän koki päästä siihen kosimisasiaansa käsiksi, ei tosin erin hartaasti, kiirehtien, mutta kuitenkin jotenkin iloisen suutarin pitkämielisellä tyytyväisyydellä… Ukko tuo siinä kyllä suutaroi, oli kuin esteenä, ei tosin erikoisena, mutta kuitenkin. Sitä hän kokikin siinä puhutella nyt jo kuin valmistaakseen sitä poistumaan.