— Yksi kerta ei mitään, lisäsi hän vielä takoessaan.
— Kuinka ei mitään? yritti silloin jo Annushka hyvin äkeästi, mutta
Iivana ehätti nyt väliin, sovitti, kehoittaen:
— Herkeä Annushka!… Vot, elä toraa, sillä…
Ja hän innostui tuosta ansiostansa, alkoi hymyillen hokea ja selittää:
— Annushka tuota… Tarkoitan… Tiedätkö, mistä syystä kuritin?…
Muoria, tarkoitan, kuritin?
Ei Annushka tiennyt, ei arvannut… Iivana silloin jatkoi:
— Vot!
Ihan tuo oli hänellä tavallista iloisempi olo. Hän selitti:
— Vot, muori tää minun, vot.
— Kuin muori? oli sukupuolensa oikeuksista huolehtiva Annushka keskeyttää, mutta nyt kielsi ukko: