Ja saatuansa teevadin taas sormihaarukkaan hän jatkoi veikeillen:
— Vot, sanon sinulle… Kun sinä kerran olet veri verevä ja kuin ruusu, niin… Pussaan… Totisesti illan tullen tulen ja pussaan!… Ymmärrätkö?… Eh?
Ja puhemies ehätti vastaamaan:
— Kuin hän ei ymmärtäisi!… Hän, joka on kuin ruusu… Vot Iivana, ruusu… Sinulle ruusu!
Ja lopulta ei Iivana enää malttanut, keskeytti teenjuonnin, tuli, käveli ujoilevan lesken luo, levitti hymyä yhäti, taputti leskeä poskelle ja mairitteli:
— E-heeeeee!… E-eeee, sinä ihana ruusu ja…
Ja yhtäkkiä hän kysäisi:
— Tiedätkö mitä?
Morsian niiskautti ja vilkaisi. Iivana itse vastasi:
— Vot, vastasi hän ja kertoi: Kun minä olin nuori … merkitsee ennen naimista, niin… Tiedätkö, montako henttua minulla oli?… Eh?