Ja niin jouduttautui hän nyt Osiipan ja erään toisen miehen kanssa pelastamaan vaimoansa viettelijältä ja perheensä kunniaa sen kavalalta häpäisijältä.
X.
Iivanan kosimisen onneton loppu ja ukko Durnjakinin kosto-aikeet.
Jo tuo Iivanankin asia nyt olisi lähestynyt loppuansa, ilman ukko
Durnjakinin väliin tuloakin.
Annushka, näet, oli jo, kuten sanottu, pitkästynyt puuhaan ja aikonut itse alottaa suoran puheen. Kun nyt Iivana häntä vielä siinä salakavalasti suuteli, niin ei hän voinut enää olla vaatimatta miestä tarttumaan oikeaan asiaan, kosimiseen, oikean morsiamen kosimiseen. Siitä suutelemisesta hän alkoi nuhdellen:
— Niin ei saa!
— Kuin ei saa? hymyili viehkeillen Iivana.
— Ei saa niin, ei, sillä… A entä synti!
— A, vot synti… Se on toinen asia…
— Niin… Synti!… Vot, synti!