Mutta äkkiä hän rutosti käännähti yliolkain hieman sinne taakseen, ajajaan päin, ja äännähti, kysyen:
— A entäs?… Tarkoitan, tiedätkö, mihin minä?
— Häh?
Mutta kuin iskien ilmaisi silloin Iivana:
— Naimaan!
Ropotti alkoi siinä älyänsä selvitellessään repiä kaakkia hiemasen lököttelemään ja nyt Iivana jatkoi, selventäen:
— Durnjakinin leskeä… Annushkaa, tarkoitan, naimaan.
Ropotti koki nyt ohjaksien perillä hosua konia kulkuun ja äänteli sille.
— Entä sinä?… Tunnetko Annushkaa? jatkoi Iivana sieltä selän takaa.
Ropotti tolkkasi, ettei hän tunne.
— En minäkään, ilmaisi silloin sulhanen Iivana lyhyesti, mutta lisäsi kohta: