Miten suloista kuulla! Toiselle maistui jo tupakkakin.
"Saakeli vie!" kehui hääviinoista huolehtiva Väänänen naineen miehen autuutta. Ja nyt jo ilmoitteli ukko:
"Ka niinpä se tässä jo tääkin poika!" valehteli hän Habakukin niskaan.
"Sanoi jotta se on akattomana olo… Jotta se on … norkki…
Huusluurinki ja norkki … jotta se on."
Väänänen sytytti. Eiköhän tuo jatkakaan, pelkäsi jo ukko.
"Niin… Huusluurinki ja norkki jotta se on… Tää poika sanoi!" koki hän estää puhetta katkeamasta. Eikä Väänänen päästänytkään hääviinakultia noin vain käsistänsä, vaan tenäsi että:
"Akka ja hyvä ota!"
Puhuttiin. Rakastunut ukko suli. Nyt hän jo tiedusti:
"Ka… Niin jotta tätäkö sinä tarkoitat … sitä Voutilaisen leskeä?…
Että minä naisin?" uteli hän jo halukkaana.
"Ka… Samapa se!"
Alttiisti sen lupasi Väänänen. Asia oli kuin valmis. Ainoastaan pois lähtiessä Jussi varoitti pääasiastansa. Sekä suu että silmät otollisina ja maailmallisina hän vihjaili: