Se sai pojan vaikenemaan, ehkä juuri sillä, että tuli odottamatta.
Rauhassa sai siis ukko palauttaa pojan mieleen että:
"Niinkuin itse kuulit, niin se selitti, jotta miten Aabraham siitti Iisakin, se taas oman perillisensä ja jotta Jaakoppi jo siittikin kaksitoista patriarkkaa … ihan peräkanaa."
Poika vain niiskautti ja katsoi ukkoon epäluuloisena. Mutta voitonvarmana jatkoi nyt isä ja kysyi:
"Niin että jos sinä olisit nyt Aabraham … niin?… Niin mitenkä sinä ilman akkaa saisit ensiksi jo Iisakin."
Nyt oli poika voitettu. Se vaikeni hölmistyneenä.
"No!" oli ukko voitokas ja jatkoi:
"Ja sitten taas, Iisakkina?… Mistä sinä yksinäsi Jaakopin koppaisit?"
Yhä enemmän masentui poika.
"Ä-häh!"
Ja armotta painoi nyt isä lisää, tenäten: