Niinpä kyllä! Ja aivan kuin pilkaten käski hän jo poikaa:
"No sanoppas nyt mistä sinä ne ottaa pyyhkäisisit?"
"No vaikka mistä pyyhkäisisin ja ottaisin… Ja vaikka ihan mitä ottaisin", tolkutti vain vihainen poika.
"Ottaisit!"
"No ottaisin kyllä…" tenäsi poika tiukasti ja uhitteli älytöntä:
"Ja vaikka ihan mitä ottaisin… Ottaisin puun … ja halon … ja linnun ja … akan ottaisin ja…"
"Akan!" halveksui isä, mutta:
"No ottaisin kyllä akan!" tiukkeni poika.
Mutta sepä muuttikin äkkiä koko asian ihan toiseksi. Ukkohan näet oli pitkin matkaa tarkoittanut, että akka on tarpeellinen hänelle. Omaa naima-asiaansa, omia oikeuksiansa hän oli puolustanut, ja nyt poika pyöräyttikin asian semmoiseksi, kuin olisi kysymys kokonaan toisesta: pojan naima-asiasta.
Ajateltakoon! Ei ihme, että ukko oitis ynseili ihmeissään: