"Mutta kun se siinä … ajatuksessa … pyörii ja pärpättää… Tää … karvarin leski!"
Niin! Sanokaas! Täytyihän hänen pakostakin sotkeutua sitä ajattelemaan, kun se itse pärpättää ja pyörii päässä.
"Kehvelin akka!" oli hän suuttuvinaan sille.
"No on kyllä onki!" mörisi poika nyt jo yhä äänekkäämmin ja vihaisemmin, mutta ei sekään nyt sotkenut ukkoa sotkeutumasta Hildaan.
"Niin jotta mene tiedä!" koki hän punnita.
"Tätä Hildaa, nimittäin, mene tiedä!" selitti hän. Astuntakin kiihtyi siinä ajatustouhakassa, sillä:
"Kun sillä pirulla on sitä rahaakin niin jotta… Tällä Hildalla … jotta… Jotta se on jämpti…"
Niin! Se siinä asiassa juuri nyt olikin pahinna kiusaajana.
"En paremmin sano!"
"Ja minun vain pitäisi kaarnakuplalla onkia!" rohkaistui poika jo yhä ilkeämmäksi juonittelussaan. Ukkoa hiukan jo harmitti, kun se tenava sotki siten suloisen ajatuksen.