Mutta asiastansa varmana ukko kehitti omia ajatuksiansa ja laski laskelmiansa. He olivat nyt syöneet tienvarrella ja syötyä siinä tupakoidessa alkoi ukko taas selitellä pojallensa. Luullen sen olevan kaikesta selvillä selitteli hän:
"Tää on monessa suhteessa edullisempi, tää Hilda, kuin se Vappu…"
Siinä se taas oli asia pojan edessä! Pikku mies vaikeni. Ukko jatkoi:
"Ensiksi on vuotta nuorempi kuin Vappu ja… Niin jotta eihän sitä hevostakaan osteta hampaisiin katsomatta jotta… Niin että se on rakkaus…"
Sepä tietenkin!
"Ja toisekseen!"
Se toinen asia nimittäin. Senkin hän ilmoitti, sanoilla:
"Sitte vielä se joka komteeraa… Raha-veikkonen!"
Poika töllötteli taas epäluuloisena. Ukko tuherteli tupakkaa ja puheli.
"Ja entäs sitte vielä raha-veikkosen lisäksi muu rikkaus … karvarikojeet ja muut hansvärkit, niin jotta… Vaikka aikamieheksi tultuasi rupeat karvariksi!" selitteli hän.