"Mhyy!" yrähti epäluuloinen poika silloin jo hyvin äkeästi.
"Ja siksi toisekseen niin", jatkoi isä omaansa, "niin se Hilda on muuten hyvänsävyinen akka, niin että…"
Yhä vihaisemmin muljautteli epäluuloista katsetta poika. Mutta ei huomannut sitä ukko. Se vain:
"Niin että akkahan se on naimakaupassa ja rakkaudessa se … pääasia!"
Savut hän imaisi tyytyväisenä välillä.
"Pääasia niinkuin… Niinkuin tohmajärveläisen talkkuna", lopetti hän selityksen syvämietteisyydellä.
"Mutta eipäs ole!" tenäsi silloin jo poika vihaisena ja uhkasi:
"Sillä se pitää olla onki!"
"Onki!" oli ukko äkkiä suuttua. "Senkö lempoa sinä siitä ongesta!" äsähti hän jo.
Mutta poikakin lujeni nyt onkensa puolesta. Umpikuljuun ärjäisi se: