"No se on onki!"
"Kehno!"
Alkoi sukeutua tavallinen kina.
"Sitä onkeaan vain siinä hokee ja… Sotkee kalastuskompeet naima- ja … pääasiaan!" riiteli jo isä ynseänä ja lisäsi:
"Ei se nyt onki kuitenkaan joka tarpeesen sovi… Pitää se nyt talossa toki akkakin olla!"
Mutta poikakin tiukkeni.
"No eikä tarvitse olla … akkaa!" uhmaili se synkkänä, onkiasiaansa puolustaen.
"Ei tarvitse!… Paholainen!" tuskastui vanhus. Jatkettiin. Nyt koetti ukko selittelyllä poikaa järkiinsä saada. Siinä tarkoituksessa hän kysyi ynseänä, voitonvarmana:
"No … esimerkiksi?… Niin jotta sillä ongellako sinä sitten lapset ja kaikki muut särpimet itsellesi järvestä haroiset?"
"No ongella kyllä haroisen… Ja vaikka mitkä haroisen ongella!" uhmaili myrtynyt poika siihenkin entistä umpimähkäisempänä.