Se kelpasi ukolle. Aivan hän jo kehaisi:
"Ka… Pätiihän sen kiihtelykseläisen köllötellä kun on… Maitoakin kun on korvoittain, niin että siinä olisi että…"
Kuinka nyt sanoisikaan:
"Että…"
Ei ollut löytää sopusanaa:
"Ka niin että… Että maito ja muijahan se on Kiihtelyksessäkin se joka… Joka kaupungin ja kansan pystyssä pitää", sieppasi hän loppuselkeyden ja mennen pääasiaan syventyi nyt jo kehaisemaan itseäänkin, ilmoittaen:
"Ja mitä taas tähän minuun itseenikin tulee niin… Minä olen hyvin sävyisä ja … tätä nyt vaimoväkeä kaihtava mies!"
Ei siis mikään hameen jälestä juoksija, tupakoi hän, lisäten:
"Niinkuin ne muut Kiihtelyksen miehet, sillä… Niistä ei tahdo olla koko miehistä muuhun kuin … tätä nyt … taivaallista ylenkatsomaan!" löysi hän tapaillessaan oikean sanankin, tarkoittaen sillä sitä Kiihtelyksen miesten syntiä, jota sanotaan kuudennen käskyn ylenkatsomiseksi. Hän korotti siten omaa hyvettänsä näkyviin ilmoittamalla naapuriensa synnit. Hildakin oli, kuten asia varsinkin morsiamelta vaati, niistä kauhistuvinansa, ja tyytyväisenä toisteli ukko:
"Ka niin…"