"Tätäkin ainutta poikaa… Viisikymmentä ajastaikaa odotin että… Niin että se on niinkuin … paastota ja ruumiillisesti itseänsä valmistaa!" Niin viaton hän on siis vaimoväen suhteen. Asia yhä vain kirkastui. Nyt hän jo alkoi puhua muista ansioistansa. Raittiudestansa hän selitti:
"Ja mitä nyt viinan puoleenkin tulee niin… Se on että siinäkin asiassa… Se on tilkka vähemmän kuin hilkka!" sanoi hän raittiuspuolensa niin tarkasti kuin asian arkuus vaati.
Mutta nyt tarttui taas sängyssä lojuva sulhanen asiaan ja ilmoitti rutosti:
"Sinun pitäisi sitten ottaa akka… Kun sinä vielä niin perin … poikamies olet!"
Se tuli kuin tilauksesta. Sen välityksellä johtui näet ukko nyt kosimisasiaansa, niin että voi ruveta siitä puhumaan suoraan. Niinpä hän ilmoittikin nyt jo avomielisesti:
"Kaa… Sitäpä minä tässä olenkin jo vähä… Niinkuin sinnepäin silmää iskenyt ja… Ja jotta se on … jämpti … Akanoton suhteen jämpti."
Ei hän ollut odottanut, että asia menee näin helposti ja pian.
"Onkin tässä Herra jo minut auttanut viisaammalle puolelle ikää niin…"
Hätäkö silloin on ottaa eukkoa, tarkoitti hän siinä tupakoidessansa. Ei ollut vain tullut vielä sitä otetuksi, kun ei Kiihtelyksessä ollut sopivaa akkaa. Hän morkkailikin sitä selittäessään Kiihtelyksen naisväen semmoiseksi kuin se on:
"Hukan hännästä tehtyjä ovat eikä Aatamin kylkiluusta … koko Kiihtelyksen akat!" ilmoitteli hän niiden kelvottomuudesta. Tarkoitus oli imarrella sillä Hildaa: kohottaa häntä, alentamalla hänen kiihtelykseläisiä sisariansa… Puhe kelpasikin. Siunailtiin jo Kiihtelyksen eukkojen pahuutta. Hildakin jo sitä päivitteli, kunnes hoksasi sulhasensa mieliksi korottaa omaa hyvettänsä ylemmä Sortavalankin toisten vaimojen hyvettä. Siinä mielessä hän soimaili: