"Ka eipä sitä viitsi yhtä vähempää laittaa … jos kerran laittaa … lapsia…"
"Ka… Ei…"
Mutta ei sekään sotkenut nyt pahinta. Hilda touhusi, siunaili piipulla tupakoivaa poikaa ja taas tenäsi:
"Niin jotta minkä sinä sanoit tään nimen olevan?"
"Ka-a… Sepä se vain… Se … sen profeetan paljas kaima…"
"Häh?" tenäsi oudostunut Hilda, ja poika jo niiskautti ja ärähti kovin vihaisesti. "Niin jotta mikä kaima?"
Täytyi se siis sanoa. Hän tapaili:
"Ka-a… Se… Tää… Se nyt vain… Se… Habakuk!"
Mutta…
"Elä valehtele!" ärjäisi silloin poika kuin pistetty. Ukko ihan sekoittui.