"Ka!… Perhana!… Niin jotta mitä sinä nyt … kiroat!… Kehno!" tapaili hän pojalle kuin pökertynyt. Mutta poika vain tiukkeni, sillä hänhän ei sietänyt nimeänsä. Koko talo oli kohta kuin toiseksi muuttunut. Sulhanenkin vääntäytyi jo sängynreunalle istumaan.
"Vai valehtelet!" yritti ukko ynseänä puolustautua, mutta poika ärjäisi synkkänä:
"No valehtelet kyllä!"
"No!… Kehveli!"
Suututti se tenava. Pilaa tässä vielä koko naima-asian. Mutta se vain yltyi:
"Itse olet Habakuk!" uhitteli se. Hildan pää oli oitis pyörällä ja silmät suurina.
"Tuommoinen se pahus on!" hätäytyi jo ukko siinä morkkaamaan poikaansa Hildalle. "Sanoo jotta minä tässä valehtelen ja… Ja jotta se on se … vörklööri…"
"No valehtelet kyllä… Ihan kaikki valehtelet!" yltyi poika ja tolkutti umpimähkään kuin älytön:
"Valehtelet jotta lehmät löllöttävät … ja jotta on kontu ja…
Säyneet ja… Ihan kaikki valehtelet…"
Itku jo pakkautui kurkkuun. Ukko pökertyi miltei älyttömäksi.