"Kehnon elävä!" kiivastui hän ja koki väittää:
"Minkätakia minulla ei olisi kontua… Kun on ihan oma perintötalo ja … manttaaliin pantu vielä ja…"
"Mutta eipäs ole!" ärjäisi poika keskeyttäen. Ukko joutui jo pois suunniltansa.
"Elä kiroa kuule, paholainen!" ärjäisi hän ja uhkaili:
"Tahi kun otan remelin vyöltäni ja sillä voitelen niin."
"Otappas… Tokko uskallat!"
Ja Hildan poikakin pääsi nyt rohkeuteensa käsiksi. Sillä nähtyänsä nyt Habakukin saaneen isästä lisävihollisen uskalsi se jo irvistää ja härnätä:
"Habakuk… Haba… Haba… Habakuk!" ilkkui se.
* * * * *
Mutta silloin iski Habakuk nyrkkinsä pojan niskaan ja ärjäisi synkeän: